Kadulla

Tällä viikolla Pienen Linnun MakroTex-haasteen aiheena on Kadulla. Mulla tulee ekana aiheesta mieleen urbaani kaupunkimaisema, mutta kuvasin kuitenkin kotoisia lähinurkkiamme, pieniä hiekkateitä, kahden iltakävelyn aikana. Ekassa kuvassa sää on syksyisen viileä ja pilvinen, mutta tänään napatussa jälkimmäisessä kuvassa syksy näyttää parhaita puoliaan. 3-vuotiaani kertoi minulle tulkintansa liikennemerkin tarkoituksesta: merkin kohdalla täytyy ottaa äitiä kädestä kiinni <3

Muutenkin liikennesäännöt ovat olleet meillä esikoisen kovana kiinnostuksena, ja Georg Malmsténin liikennelaulua olen saanut laulaa kyllästymiseenkin asti. Varovaisuutta kuitenkin itse kullekin liikenteeseen ja heijastimet esiin pimeneviin iltoihin!

Anna sen kameran laulaa

Lapset alkavat jo tottua siihen, että monesti mulla on kamera mukana ja kuvailen vähän sitä sun tätä sisällä ja ulkona. Vieressä pyörii usein kaksi apukuvaajaa, jotka haluavat aina nähdä kuvat ja kolmevuotias usein haluaisi myös itse kuvata. Valitettavasti meillä on vaan yksi kamera, jota en mielellään anna lasten käyttöön, kun pelkään että kohta ei ole sitä yhtäkään toimivaa kameraa... Olen luvannut esikoiselle jossain vaiheessa oman kameran, mutta sitä odotellessa sain ihan mahtavan idean askarrella lapsille omat Tikon Coolpixit (nimi tulee kissamme Tigranin lempinimestä, ja sattumalta kameran muistikortilla onkin jo valmiina yksi Tigranin kuva). Kamera on leikattu pahvista ja piirsin siihen linssin ja nappuloita, leikkasin tihrusteluaukon, ja lopuksi tein kotitekoisen laminoinnin kontaktimuovista. Isommat lapset voisivat tietysti itse olla enemmän mukana kameran ehostuksessa ja nappuloiden sun muiden suunnittelussa. Näistä tuli tosiaan aika nopeasti kyhätyt - jos ehdin, voisin tehdä vielä astetta hienommat versiot, joissa on remmit ja kaikki.

Aika hauskat näistä kuitenkin tuli, vaikka itse sanonkin. Varsinkin esikoinen on äärimmäisen ihastunut kameraansa ja kulkee sen kanssa kaikkialle, katsoo myös tarkasti että painaa oikeaa nappia laukaistessaan kuvan. Ja me aikuiset ollaan jouduttu vähän väliä huutamaan muikkua, kun jatkuvasti jompikumpi paparazzeista on perässä! Mielikuvituksen voima on mahtava :)

Muikku!

Aroniat talteen

Parina viime vuotena olen kerännyt pakkaseen marja-aroniaa anopin pihalta (luvan kanssa, heh). Raakana marja ei oikein maistu ja kuori tuntuu suuhun aika kovalta ja sitkeältä, joten marjat ovat menneet lähinnä vispipuuroon. Vispipuuro on kyllä aroniastakin tehtynä aika herkullista ja lasten mieleen. 

Vispipuuro marja-aroniasta

1 l vettä
n. 4 dl marja-aroniaa
1 dl sokeria
1,5-1,75 dl mannasuurimoita

Keitä aroniat vedessä pehmeiksi ja siivilöi neste toiseen kattilaan (painele marjamassaa siivilän läpi). Lisää kiehuvan nesteen joukkoon sokeri ja mannasuurimot vispaten. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, ja anna jäähtyä. Vatkaa jäähtynyt puuro ja tarjoile maidon kanssa.

Oletko sinä hyödyntänyt marja-aroniaa? Otan mielelläni vinkkejä vastaan, mitä muutakin tuosta kovin terveellisestä mutta ei niin erikoisen makuisesta marjasta voisi tehdä :)

Sateen jälkeen...

...paistaa aurinko! Ainakin tänä iltana :) Nämä aurinkoiset kuvat ovat otoksia tämäniltaiselta kävelyreissultamme, ja näiden myötä haluan toivottaa sinulle ihanaa viikonloppua!

Vastavärejä

Tällä viikolla Pienen Linnun MakroTex haasteessa kuvataan vastavärejä. Kahdessa ekassa kuvassa löytyvät vastavärit sininen-oranssi ja viimeisessä punainen-vihreä. Arkiset vastaväriparit löytyivät keittiöstä, toiletista ja pihalta. Lisää vastavärejä löydät täältä. Ihanaa viikonalkua!

Näistä on minun syksyni tehty

Listojen ylimpänä ystävänä päätin ottaa ensimmäistä kertaa osaa Kivemman blogin Listamania-linkkirinkiin, jossa tämän kuun aiheena on listata omaan syksyyn kuuluvia asioita. Aikalailla samanlaista kaavaa ovat omat syksyni ruvenneet viime vuosina noudattamaan, joten sikäli listan laatiminen tuntui helpolta. Tässä siis minun syksyyni kuuluvia asioita:

1) Marjastus

Keräilijäluonteelle sopiva harrastus, vaikka välillä vähän pitkäpiimäistä puuhaa. Nautin kuitenkin siitä, että pakastin tursuilee kesän ja syksyn jäljiltä kaikenlaisia herkkuja. Nyt olen pakastanut mansikoita, vadelmia, herukoita, mustikoita, puolukoita, marja-aroniaa ja tyrniä. Näitä varten piti hankkia autotalliin kakkospakastin, että saadaan kaikki mahtumaan.

2) Sienestys

Tämäkin keräilijäluonteelle sopivaa puuhaa, jossa hauskinta on ehkä löytämisen riemu. Hyvä koko perheen harrastus, jonka tuloksista voi nauttia herkullisten sieniruokien muodossa. Meillä kerätään talteen kantarellit, herkkutatit ja suppilovahverot, muut saavat jäädä metsään.

3) Sesonkiruoka

Olen vanhemmiten alkanut enemmän kiinnittää huomiota sesonkiruokiin, eli pyrkinyt valmistamaan mahdollisimman paljon ruokia sesonginmukaisista aineksista. Esim. kesällä mulla oli kaalikausi, kun varhaiskaalit olivat mehukkaammillaan. Nyt syksyllä kotimaiset juurekset ovat parhaimmillaan, joten olen laittanut esim. punajuuriruokia. Leivonnaisissa näkyy myös sesongin raaka-aineet, esim. juuri nyt omenat ja puolukat. Tämä kohta liittyy vahvasti kohtiin 1 ja 2.

4) Ryhtiliike (ja romahdus)

Kesäloman jälkeen koittaa auttamatta jokasyksyinen ryhtiliike. Alkusyksystä innostun treenaamaan: tänä vuonna olen aloittanut pilates-tyyppisen syvävenyttelyn sekä Selättimen ja pilates-rullan kanssa harjoittelun selän kuntoutusmielessä. Lisäksi olen tehnyt uudelleen tuttavuutta kuntopyörän kanssa. Vauhdikkaaseen alkuun päästyäni pientä takapakkia aiheutti viime viikolla alkanut flunssa, mutta vielä täältä noustaan. Tiedän myös lähes 100%:n varmuudella, että kun ilmat kylmenevät ja illat pimenevät, kuntoiluinto laantuu ja joulun alla vallitsee jo hälläväliä-meininki ja kuntoilutavoitteet siirretään suosiolla tammikuulle.

5) Elävä tuli

Syksyyni kuuluu myös ehdottomasti elävä tuli, sekä kynttilöiden että takkatulen muodossa. Kynttilät luovat ihanaa tunnelmaa ja mikään ei rentouta raskaan päivän jälkeen yhtä hyvin kuin käpertyminen nojatuoliin takkatulen ääreen. Kotimme päälämmönlähde on talviaikaan takka, joten tästä herkusta saa nauttia lähes joka ilta.

6) Käsityöt

*mikään ei rentouta raskaan päivän jälkeen yhtä hyvin kuin käpertyminen nojatuoliin takkatulen ääreen kutimet tai virkkuutyö kädessä.

7) Kotoilu

Kesäaika on meidän perheessämme enemmän menevää aikaa, jolloin reissataan siellä sun täällä. Syksy kutsuu käpertymään kotiin ja nauttimaan kotoilusta ja siitä tavallisesta arjesta turvallisine rutiineineen.

8) Perhejuhlat

Pitkää ja pimeää syksyä piristävät onneksi viime vuosina lisääntyneet perhejuhlat. Tähän syksyyn mahtuu ainakin kummipoikani 5-v. juhlat, Halloween, kuopuksen 2-vuotissynttärit, omat kolmekymppiset ja pikkujoulut. Kivaa yhdessäoloa notkuvien herkkupöytien ääressä, mikäs sen mukavampaa!

Näistä on minun syksyni tehty. Entäs sinun?

Kuukauden sääkuva 1/12

Törmäsin Markanpilkkuja-blogissa hauskaan haasteeseen, jossa kuvataan samaa maisemaa vuoden ajan kerran kuukaudessa. Ajatuksena pitää pientä sääpäiväkirjaa ja samalla katsoa, miten näkymä muuttuu eri vuodenaikoina. Ajattelin itse tuunata haastetta vielä siten, että liitän joka kuukausi jonkun makrokuvan jostain maiseman kohdasta mukaan. Toivotaan nyt sitten, että muistan napsaista kuvan joka kuukausi :) Vuoden kuluttua julkaisen sitten kaikki maisemakuvat samassa postauksessa. 

17.9.2015

Nämä sateiset kuvat ovat eiliseltä. Aika syksyisissä tunnelmissa jo mennään, vaikka lämpöasteita onkin hurjat +17. Pyrin valitsemaan maiseman siten, että siihen tulisi mahdollisimman paljon seurattavia elementtejä mukaan. Harmi, kun emme asu meren lähellä, meri olisi ollut kiinnostava kuvauskohde haasteeseen. Tämä näkymä on kotitieltämme ja siinä näkyy oja, juuri puitu pelto ja pellon reunassa metsää. Sateesta huolimatta mukavaa alkanutta viikonvaihdetta!

Nostalgialeluja

Loppukesästä käydessämme vanhempieni luona aloin itsekin penkoa lelukoppia vähän tarkemmin. Vanhempani ovat onneksi säästäneet aika paljon minun ja veljeni vanhoja leluja, jotka ovat tänä päivänä omien lasteni kovassa käytössä mummila-vierailuilla. Lelut kuvastavat kyllä hyvin aikaansa, autot ovat ajan mallien mukaisia eikä esim. metallinhohtoväreistä ole tietoakaan. Länsisaksalaiset kumieläimet tuovat veikeissä väreissään tuulahduksen 80-luvulta, toisen näköisiä ovat vauvojen lelut nykyisin ;) Onko sinulla säilynyt joitain leluja, jotka nostattavat nostalgiafiilistä? 

Otan näillä kuvilla osaa myös Pienen Linnun makrokuvahaasteeseen, jossa teemana tällä viikolla varjot. Otin kaikki kuvat melkein samalta istumalta, mutta ylimmäisissä kuvissa aurinko on pilven takana, ja se vaikuttaa jännästi kuvien tunnelmaan. Alakuviin suora auringonpaiste tuo erilaista terävyyttä, ja luo myös kunnolliset, teräväreunaiset varjot esineille. Näillä mennään tällä viikolla, kurkkaa muiden varjoisia kuvia täältä. Värikästä viikkoa!

Syyskuinen piha

Vaikka syksy jo onkin, pihalla kukkii vielä kauniisti. Jopa lyhyet auringonkukat ovat puhjenneet kukkaan, vaikka jossain vaiheessa näytti huonolta. Isommat auringonkukat ovatkin heikommassa hapessa, ohuita loiroja, jotka tuskin ehtivät kukkia enää tänä kasvukautena. Sininen kellokukka (jonka nimeä en nyt muista) oli alunperin ruukkukasvina sisällä, ja kun se nuukahti, siirsimme sen kukkapenkkiin, jossa se onkin nyt puhjennut uuteen kukkaan. Myös kuvassa näkyvä ruusu on alkujaan pieni ruukkuruusu, jonka sain vappuna. Se, kuten myös parina vuonna saamani äitienpäiväruusut ovat jatkaneet monivuotisina elämäänsä kukkapenkissä. 

Yritin hiippailla kuvaamaan nukkuvaa Tigrania, mutta se tietysti heräsi. Haastava kuvattava... Ihanaa alkanutta viikkoa, nautitaan nyt vielä näistä lämpimistä ilmoista :)

Omppuhilloo!

Voi tätä ihanan kamalaa sadonkorjuu ja säilömisaikaa! Toisaalta on ihanaa kun saa kerätä kesän satoa talteen, mutta toisaalta välillä meinaa pukata stressiä kun tuntuu että pitäisi koko ajan olla säilömässä, purkittamassa, hilloamassa, höyryttämässä tai pullottamassa jotain. Hankimme vastikään toisen pakastimen, 200-litraisen arkun, autotalliin että saadaan kaikki talteen. Kellaria kun ei ole, olen myös pohtinut pienen jääkaapin hommaamista samoihin tiloihin mehuja ja hilloja varten. Onneksi Isäntä on hyvin mukana näissä säilöntäjutuissa, yksinään en ehtisi tai jaksaisi näin paljon. Puutarhan marjapuskat ja lähimetsän mustikat on korjattu talteen, mutta puolukkametsään pitäisi vielä mennä. Viikonloppu meni kuitenkin omppuja hillotessa, hellallamme on porissut ainakin kuusi isoa kattilallista omenahilloa! Koko perheen voimin on kerätty omppuja, me vanhemmat ollaan sitten hillottu ne ja lapset saaneet maistella lopputulosta - hyvältä maistui omaankin suuhun pitkästä aikaa!

Meidän omppuhilloon tulee:

- iso kattilallinen (n. 3 l) pilkottuja omppuja (siemenkodat poistettu)

- n. 4-5 dl vettä kattilan pohjalle

- hillosokeria maun mukaan (laitoin noin 2/3 pussista)

Pilkotut omput pehmennetään ensin kattilassa pienessä määrässä vettä. Pehmeät omput soseutetaan sauvasekoittimella, lisätään sokeri ja keitetään pussin ohjeen mukaan. Hillo purkitetaan kuumennettuihin lasipurkkeihin ja kannet suljetaan tiiviisti.

Omppuhillo on minun suosikkini, ja oikeastaan ainut hillo jota tulee joka vuosi tehtyä. Lisäksi saatan hillota luumuja tai kriikunoita. Mansikat, mustikat ja vadelmat meillä melkein tulee syötyä muuten, kiisseleissä, rahkoissa, puuron päällä ja ihan noin vaan, niitä harvoin hilloan. Tänä vuonna mustikoita riittäisi kuitenkin niin paljon, että voisi niitäkin hillota, jos vielä jaksaa mennä metsään. Mikä on sinun suosikkihillosi?

Pikkulasten pelit top 3 + 1

Syyskuu toi mukanaan sadekelit, joten pitkästä aikaa ollaan taas kaivettu kaapeista lautapelejä ajanvietteeksi. Olemme Isännän kanssa kovia lautapelaamaan, joten on ollut luonnollista satsata myös poikien sisäpeleihin. Pelien kautta oppii monia tärkeitä asioita, esim. värejä, lukumääriä, hahmoja ja oman vuoron odottamista, joka voi pikkupelaajille olla joskus vaikeaa. Tässä meidän tämänhetken top 3 -suosikit, jotka sopivat lapsille noin 2-3-vuotiaasta ylöspäin. Osallistun kuvilla Pienen Linnun kuvahaasteeseen, jossa viikon teema on syyskuu. Muiden syyskuisia kuvia näet täältä.

1. Hedelmätarha (Haba)

Tämä peli pitää pintansa poikien suosikkina. Ideana on kerätä hedelmätarhasta kaikki hedelmät talteen koriin ennen kuin korppi pääsee tarhaan. Pelaajat ovat siis samalla puolella, kaikki yhdessä korppia vastaan, mikä on mielestäni kiva ajatus pikkulasten pelissä.

2. Tempo (Ravensburger)

Vahvana kakkosena seuraa etanapeli Tempo, jossa tarkoituksena on saada oma etana maaliin ennen muista. Värinopat kertovat, mitkä etanat saavat edetä. Sopivan nopeatempoinen ja selkeä peli pienenkin lapsen kanssa pelattavaksi.

3. Bingo-onnenpyörä (Jukka)

Kotimaista bingo-onnenpyörää toivoin lapsille nostalgiafiiliksissä, sillä tämän muistan omista päiväkotiajoistani. Onnenpyörää pyörittämällä näkee, kuka saa nappulan bingolautaansa. Voittajaksi selviytyy se, kenen lauta on ensin täynnä. Tämä vaatii ehkä hieman enemmän kärsivällisyyttä kuin kaksi edellistä, mutta bingon pyöräyttäminen on kivaa!

+ Minä itse osaan vastata (Oppi ja Ilo)

Extrana haluan mainita vielä Minä itse osaan vastata -kortit, vaikkei kyseessä olekaan lautapeli. Hauskat, eri teemoihin liittyvät  ja hieman eri vaikeustasoa olevat kysymyskortit viihdyttävät tällä hetkellä erityisesti kolmevuotiastani. Tätä peliä voi pelata hyvin itsekseenkin (oikea vastaus on lapsen helppo tarkastaa kortin kääntöpuolelta), mutta usein mukaan pyydetää äitiä tai isää.

Mitä teillä pelataan?

Kesän viimeinen tuoremarjapiirakka

Kesä alkaa olla muisto vain, ja viikonloppuna leivottiinkin viimeisillä tuoreilla vadelmilla koristeltu piiras. Pohjan ohjeen löysin Tipulassa-blogista, täytteeseen laitoin vispikermaa, maustamatonta tuorejuustoa, mansikanmakuista tomusokeria ja vaniljasokeria. Kakku oli oikein mehevä, ja katosi nopeasti parempiin suihin.

Makeaa alkavaa viikkoa!

Tärkeitä wanhoja aarteita, osa 1

Tällä viikolla Pienen Linnun makrotex-haasteessa kuvataan tärkeitä asioita. Tähän olisi voinut kuvailla vaikka mitä, mutta valitsin tällä kertaa tavarat. Vaikka koitankin olla liikaa kiintymättä tavaroihin, ovat nämä kuvissa näkyvät, huostaani lahjoitetut vanhat tavarat minulle siinä määrin tärkeitä, etten voisi kuvitella myyväni tai heittäväni niitä koskaan pois, vaan toivon niiden säilyvän perheessäni tai suvussa pitkään. Näissä kuvissa näkyvät kehto ja ankkakeinu ovat alkujaan ihan käyttöesineitä, mutta meidän kodissamme ne ovat päässeet osaksi lastenhuoneen sisustusta, ehkä enemmänkin koristeina, vaikka joskus pojat kehdossa tai keinussa keikkuvatkin. Kehto oli tosin esikoisen synnyttyä jonkin aikaa ihan vauvan lepopaikkanakin alakerrassa, mutta koska se oli omalla selälle liian epäergonominen ja raskas liikuteltava (sekä liian houkutteleva nukkumapaikka kissalle), päätettiin se siirtää yläkertaan. Mukava ajatus kuitenkin, että Tähtisilmä on jonkin aikaa loikoillut samassa kehdossa kuin isoisänsäkin. Ankkakeinu on saatu miehen perheen puolelta, ja silläkin on ikää varmaan satakunta vuotta. Onko sinulla jotain vastaavia perintökalleuksia, joita vaalit?

Vanha vaku on täytetty tyynyillä...

...ja kyydissä keikkuu myös pari vuotta sitten tildaamani nalleperhe.

Ankkakeinussa näkyvät elämän jäljet...

...mutta ne tekevät siitä sympaattisen.

Muiden tärkeisiin asioihin voit tutustua täällä.