DIY Halloween-asuja

Tein kurpitsamekon fleece-kankaasta ompelemalla kaksinkerroin, alaosaan jätin kujan kuminauhalle. Yläosaan aukot käsille ja sekä eteen että taakse kuja solmiamisnauhalle. 

Meillä odotetaan jo kovasti viikonloppuna juhlittavaa Halloweenia, joka on omastakin mielestä ihan hauska piristys keskellä pimeää vuodenaikaa, jouluun kun on vielä matkaa. Tänä vuonna tein asustuksia itse, Neiti E:lle kurpitsamekon ja esikoiselle vampyyrin viitan. Kurpitsamekko on tehty oranssista fleecestä, johon aplikoin puuvillakankaalla kurpitsan naaman. Ohjeena käytin Pinterestistä löytynyttä kuvaa. Viitan tein vanhasta hameestani, jonka olin säästänyt juuri tätä tarkoitusta varten. Leikkasin hameen etuosasta kahtia, huolittelin reunat ja laitoin noin kymmenen sentin päähän yläreunasta rypytyksen kuminauhalla, jolloin yläosasta muodostui kaulus. Lopuksi kiinnitin solmiamisnauhat. 

Vanha mekko, josta lähdin tekemään viittaa.

Valmis tuotos!

Viitan liepeet liehuvat kuin lepakon siivet ;)

Meinataanko teillä viettää Halloweeniä?

Ulkoilua Haunisten altaalla ja muuta viikonloppupuuhastelua

Haunisten altaan reunalla

Melko helppokulkuinen ulkoilureitti kiertää tekojärveä

Menneenä viikonloppuna saatiin taas nautiskella hienosta ja lämpimästä säästä, ja siksi päätettiin lähteä ensimmäistä kertaa kiertämään Haunisten allas Raisiossa. Haunisten allas on pinta-alaltaan 38 hehtaaria oleva tekojärvi, ja rantaviivaa sillä on n. 3,5 km. Rannan tuntumassa kiertää melko helppokulkuinen ulkoilureitti, joka oli sopivan mittainen koko perheelle kuljettavaksi (vaikka pienin meistä kieltäytyi ottamasta askeltakaan pitkospuiden ulkopuolella, ja kulkikin suurimmaksi osaksi Isännän hartioilla).

Vedestä törröttävät kannot kielivät siitä, että kyseessä on todellakin rakennettu tekojärvi.

Levähdyspaikalla voi ihailla kaunista järvimaisemaa

Evästauko vaadittiin kuitenkin voimien tankkaamiseksi, mutta se onkin ainakin lasten mielestä retkien paras osa. Täytyy kyllä sanoa, että hienoja ulkoilureittejä meillä on paljon tässä lähistöllä :) Muutenkin viikonloppu meni leppoisasti: sain tehtyä pihalle jo valaistun calluna-asetelman vanhoihin kottikärryihin ja herkuttelimme jenkkiläistyyppisellä mustikkapiirakalla. Myös ompelukone on surissut halloween-asujen kimpussa, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla. Mukavaa alkanutta viikkoa! 

Callunaa, hopealankaa ja jotain vihreää köynnöstä kottikärryssä

Lyhtykin pysyy pystyssä kiven päällä

Onko jo liian jouluista?

Aamukastetta omalla pihalla...

Kohta sää viilenee, ihana lämmin lokakuu takana :)

Suu makeaksi mustikkapiirakalla!

Villanuttu nukelle

Mulla jäi vaahtissukista vajaa kerä Adlibriksen SockiPlus-lankaa, ja siitä tulikin sopivasti villatakki nukelle. Tämä syntyi parina sunnuntaina, ihan omasta päästä, sen suurempia suunnittelematta. Puikot olivat kokoa 7, mikä oli ehkä hieman turhan iso koko lankaan nähden. Neuloin etu- ja takakappaleet alaosasta yhtenä kappaleena ja yläosasta päättelin muutaman silmukan hihansuita varten. Hihat tein erikseen. Silmukkamäärät taisivat olla alaosaan 60 (etu-taka-etu 15-30-15), ja hihoja varten päättelin väleistä aina kaksi silmukkaa, jolloin yläosien silmukkaluvuiksi tuli (14-29-14). Pääntietä varten päättelin etukappaleen reunoista muutaman silmukan. Hihoissa silmukoita oli 20 ja tein matkan varrella yhden lisäyksen molemmille puolille. Kokoamisen jälkeen virkkasin etureinoihin kiinteitä silmukoita, ja muutaman ketjusilmukan nappilenksuksi. Ehkä aavistuksen väljä takista tuli, täytyypäs seuraavalla kerralla mittailla nukkeja vielä tarkemmin :)

Mukavaa viikonloppua!

Hetkiä luonnon kauneudessa / Helen Ahpornsiri

Mikä: Hetkiä luonnon kauneudessa (Helen Ahpornsiri, Tuuma-kustannus 2018)

Mitä: Pitelen käsissäni vähän tavanomaisesta poikkeavaa luontokirjaa. Asiasisällöltään kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan neljään päälukuun, joissa kussakin käydään läpi keskeisiä kyseiseen vuodenaikaan liittyviä luonnontapahtumia. Esimerkiksi Kevät-luvusta löytyy asiaa mm. perhosten elämänkaaresta munasta aikuiseksi, sammakoiden elämästä lammella, lintujen pesänrakennuksesta ja puiden heräämisestä, ja Syksy-luvussa puhutaan mm. lintujen muutosta, ruskasta ja sienten ilmestymisestä. Keskeisistä vuodenkiertoon liittyvistä tapahtumista kerrotaan lyhyesti ja selkeästi, joten kirjaa voi lueskella hyvin koko perheen voimin. Mikä tekee kirjasta vähän erilaisen luontokirjan, on sen kuvitus. Kaikki kuvat on nimittäin koottu prässätyistä kasveista ja niiden osista; lehdistä, kukista, varsista ja siemenistä, käyttämättä pisaraakaan maalia. Kuvat ovatkin yksityiskohtaisuudessaan lumoavan kauniita, ja kerta toisensa jälkeen niistä löytyy jotain uutta, jota ei heti tullut panneeksi merkille. Kuvat ovat toinen toistaan taidokkaampia ja niihin on hienosti saatu vangittua eri vuodenaikojen värit. Tekijältä-osiossa kuvataan lyhyesti tekniikkaa kuvien taustalla. Helen Ahpornsirin omalta Youtube-kanavalta sen sijaan voi seurata yksityiskohtaisempia videoita kuvien valmistuksesta. Tämänkaltainen kuvitus vaikuttaa olevan ihan oma taiteenlajinsa, jota voisi olla vaikea ottaa haltuun tuosta vain. Kokeilemaan se kuitenkin inspiroi! Uskon lisäksi, että teos auttaa huomioimaan luonnonkauneutta ihan luonnossa liikkuessakin. Ainakin oma silmä on teoksen lehteilyn jälkeen herkistynyt ihan eri tavalla huomaamaan pienet yksityiskohdat monimuotoisessa luonnossamme.

Kenelle: Luontotaiteen ystävälle, luontoihmiselle, askartelijalle, lapselle tai lapsiperheelle

*Arvostelukappale teoksesta saatu Tuuma-kustannukselta

Mitäs pastaa tämä on?

No farfalleja eli perhospastaa tietenkin! Nää syntyivät jo kesällä muutaman automatkan aikana, mutta olivat unohtuneet jonnekin kaapinperukoille. Tein nämä omasta päästä kuvia katsoen (esim. hakusanalla "crocheted pasta" Googlen kuvahaku tai Pinterest antaa monenlaista pastamallia). Nämähän ovat vain virkattuja suorakulmioita, jotka on keskeltä kurottu langalla yhteen ja päihin virkattu vähän nirkkoreunaa. Tarkoituksena olisi tehdä lapsille taas vähän lisää leikkiruokaa pukinkonttiin, saas nähdä mitä muuta vielä ehtii samaan settiin. Olen hommannut pienen ostoskärryn, ja se olisi tarkoitus täyttää leikkisyötävillä. Makoisaa viikonloppua!

Nukkejen kesäasut

Vaikka syksyisissä tunnelmissa ollaankin, laitan vielä postauksen nukkejen kesähepenistä, jotka sain viimeisteltyä viikonloppuna. Molempiin setteihin kuuluu puuvillaiset toppi ja housut, jotka olen tehnyt Kotileikki-kirjan ohjetta mukaillen. Housuissa on kuminauhat vyötäröllä ja lahkeensuissa, samoin topissa hihansuissa ja kauluksessa. Toppi on takaa auki, ja se kiinnitetään tarranauhalla. Somistukseksi topin alareunaan ompelin pitsinauhaa. Isolla nukella, joka on muuten minun lapsuudestani (kuin myös oikeanpuoleinen nukke), on päällään tyttöjen topista ommeltu kesämekko.  Haaveksin tytölle uudesta, aidonoloisesta nukesta joululahjaksi. Vinkatkaas hyviä ehdotuksia, jos tulee mieleen.  

Mutta hui, nyt täytyisi kyllä tehdä näille neitokaisille seuraavaksi jotain vähän lämpimämpää päälle! Mukavaa alkanutta viikkoa :)

Syksy saa...

Syksy on todellakin saapunut, ja sen huomaa monestakin merkistä meidän taloudessa. Tässä kooste varmoista syksyn merkeistä:

1) Kiire, kiire, kiire. Syksyn alkamisen verkkaisen kesän jälkeen huomaa jatkuva kiireenä. On työt ja päivähoito, harrastukset, vanhempainillat, kaverisynttärit ja vaikka mitä muuta. Jonkun "ylimääräisen" menon, kuten kampaajareissun, sovittaminen kalenteriin vaatii jo aikamoista sovittelua tässä arjen palapelissä. Kun kaikki menemiset on hoidettu, jäljellä on vielä vinopino kodin töitä, mitkä pitäisi saada tehtyä: pyykkikori tursuilee liitoksistaan lattialle, puhtaan pyykin kaapin ovi ei mene kiinni, puut on vielä kantamatta suojaan, kausivaatteet karkuteillä ja saunanlauteetkin piti öljytä jo kesällä. No, ainakaan tekemisen puutteesta ei tarvitse kärsiä!

2) Lasten- (ja aikuisten)taudit. No heti kun työt, koulut ja päivähoidot, alkavat tietty kesän ajan uinuneet pöpöt jyllätä. Kun yhdestä epidemiasta selvitään, jo toinen tauti kolkuttelee ovelle. Täistä ja kihomadoista varoitellaan. Enterorokko ja muut kummallisuudet, joista ei ennen lapsia ollut mitään tietoa tai muistikuvaa, tulevat valitettavankin tutuiksi. Sairastelukierre aiheuttaa taas lisää painetta kohtaan 1, kun työt kotona ja työpaikalla kasautuvat. Varsinkin tämä syksy on osoittautunut harvinaisen tautiseksi, toivotaanpa että se tarkoittaa taudittomampaa loppuvuotta!

3) Takkaterapia. Se ihana tunne, kun ulkona on jo pimeää ja viileää, ja illalla saa vajota koomaan takkatulen lämmössä.

4) Kässähimo. Syksy on täynnä käsityöinspiraatiota, mikä saattaa saada tekemään harkitsemattomia lankaostoksia jo valmiiksi täyteläiseen lankavarastoon. "Mut kun ne uutuussävyt oli niin herkullisia" ja "Tässä onkin nyt sitten monen vuoden sukkalangat", kuulen vakuuttelevani itselleni hätäistä ostopäätöstä. Tätä kohtaa tosin laimentavat kohdat 1 (missä välissä sitä ehtisi vielä neuloakin) ja kohta 3 (koomassa ei voi neuloa). Suunnitelmia olisi siis vaikka muille jakaa, käsitöitä itselle ja lahjoiksi, joten ei muuta kuin kutimet käteen!

Viimeisin lankatilaukseni...

5) Herkkuhimo. Koska kohdat 1 (no syön nyt nopeasti tän suklaapatukan, kun en ehdi mitään kunnollista), 2 (kipeänähän sitä saa hemmotella itseään herkuilla, mutta kuukauden mittainen flunssa voi kostautua tässä suhteessa, tiedän kertoa) ja 3 (jos ei pysty neulomaan, voi vähän kuitenkin herkutella takan ääressä) sekä lisääntyvät pimeys ja kylmyys (tankkaavathan eläimetkin talven varalle).

Mauri-myrskyä ihmettelemässä Kustavin Vuosnaisissa.

Sieniretken saalis päätyi soppaan!

Siinäpä kai ne olennaisimmat syksyn merkit meidän huushollista. Lisäksi tietysti kynttilät on kaivettu esiin ja sienessäkin on käyty, ja kissatkin hakeutuvat sisätiloihin oma-aloitteisesti. Lasten mielissä välkkyilee jo Halloweenkin. Mistäs merkeistä sinä tunnistat syksyn?