Määritelmän mukaan ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin vastuullasi on itsesi lisäksi muita ihmisiä. Usein nämä sattuvat sellaiseen kohtaan elämässä, kun työurallakin on paljon tapahtumaa ja saavutettavaa. Erilaisten vastuiden ja vaatimusten paine eri elämänalueilla kasvaa, ja arki ruuhkautuu. Kuulostaako tutulta?
Nämä kriteerit täyttyvät ainakin omalla kohdallani, kun huollettavia löytyy kolme ikähaarukalla 3-7 vuotta ja työura on siinä vaiheessa, että sitä pitäisi aktiivisesti edistää ja tulosta synnyttää tasaiseen tahtiin. Kun tähän yhtälöön lisää vielä kodin töineen, harrastukset (omat ja lasten), parisuhteen (ai niin, sellainenkin on) ja sosiaalisen elämän (ai minkä?), ruuhkaa ja kiirettä syntyy väkisinkin. Jossain välissä pitäisi myös huolehtia itsestään, omasta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Viime keväänä koin jonkinnäköisen pohjakosketuksen, väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja suoriutumiseen. Töissä jaksoin pinnistellä, mutta kotona sitten olinkin väsynyt ja kiroileva kiukkupussi, mikä vaan kasvatti itseinhon tunteita. Arjestamme tuntui kadonneen ilo. Huolestuin. Tajusin ettei näin voi jatkua enää kauan. Jotain oli tehtävä. Onneksi kesäloma tuli väliin ja tasasi vähän tilannetta.
Kuin tilauksesta sain nyt syksyllä käsiini Ruuhkavuosioppaan, joka on kuuden ruuhkavuosien keskellä elävän naisen kirjoittama. Teoksen alaotsikko "Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä" kuulosti omaan korvaan kyllä vähän liiankin imelältä, mutta jo viimeistään sisällysluettelon näkeminen tempaisi mukaansa. Kirja on jaettu viiteen osioon, joista ensimmäinen keskittyy itsetuntemukseen, toinen hyvinvointiin, kolmas arjen nallekarkkien järjestelyyn, neljäs tasapainon tavoitteluun ja viides töissä kukoistamiseen. Osioista löytyy myös monenlaisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden avulla omaa itseä, arkea ja työtä voi tarkastella syvemmin.
Makealle persona meinasin heti hypätä nallekarkkeihin, mutta esipuheen luettuani peruutin takaisin itsetuntemus-osioon, joka muodostaa pohjan kaikelle ja on tekijöiden mukaan avain pysyvämpään muutokseen. Kyllähän minäkin sen tajuan, että suuri osa arjen vaatimuksista sekä niihin liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat ihan itse aiheutettuja. Lisäksi omat tyhmät tapani ovat sellaisia, joista todennäköisesti kannattaisi pyrkiä eroon, kuten tapani velloa vanhoissa asioissa silloin kun olisi syytä kääntää jo katse tulevaan, etukäteen murehtiminen ja sen pohtiminen, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.
Hyvinvointiosiossa oli paljon tuttua ja itsestäänselvääkin, mutta vertauskuva "pue happinaamari ensin itsellesi" sai ajattelemaan oman hyvinvoinnin tärkeyttä ja sen merkitystä hyvälle arjelle. Tuntuu, että välillä omat tarpeet tulee työnnettyä sivuun liiankin helposti, vaikka juuri niiden huomioimisen myötä jaksaisi olla parempi äiti ja työntekijä.
Arjen nallekarkit -osio keskittyy arjen järjestelemiseen, mm. priorisointiin, kotitöihin, turvaverkkoihin, rahaan, rutiineihin ja aikavarkaisiin. Myös tässä osiossa on paljon tuttua asiaa, jota on tullut pohdittua aiemminkin, mutta myös uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia helpompaan arkeen. Tästä osiosta konkreettisesti meille tuli jäädäkseen jaettu sähköinen kalenteri hälytyksineen ja liitutaulumuistilista eteiseen, kun tajusin että kaikkien menojen ja mukaan otettavien asioiden muistaminen on ollut pelkästään omalla vastuullani (ja kun unohdin ekaluokkalaisen retkieväät ja saappaat metsäretkipäivänä). Myös joitakin muita juttuja aion ottaa käyttöön, kunhan lapset vähän vielä varttuvat ja pystyvät ottamaan enemmän osaa kodinhoitoon.
Tasapaino-osio herätteli pohtimaan sopivaa balanssia työn ja muun elämän välillä, läsnäolon taitoa ja omia rajoja. Ainakin itse saatan syyllistyä liikaakin autopilotilla etenemiseen ja multitaskingiin hetkissä, jolloin voisi pysähtyäkin. Ja tällaisia hetkiä haluaisin erityisesti lapsilleni tarjota nykyistä enemmän. Innostuin ilmoittautumaan Mindfullness-kurssille, josko sekin kehittäisi tietoisen läsnäolon taitoa. Opin myös tunnistamaan uupumuksen merkkejä, joista liiankin moni sopi viime keväiseen olotilaani.
Viimeiseen, kukoista töissä -osioon tutustuminen, vei sittenkin eniten aikaa. Löysin siitä paljon ajattelemisen aihetta erityisesti tällaiselle generalistialalta valmistuneelle, jolle esim. omien vahvuuksien tai ylipäätään oman osaamisen sanoittaminen voi olla vaikeaa.
Mitä jäi käteen? Montakin juttua, mutta ainakin seuraavat ajatelmat jäävät oman mielen päälle toivottavasti pidemmäksikin aikaa:
- ajatus rikastamisvaikutuksesta: hyvinvointi työssä tuo positiivista virtaa kotiin ja toisinpäin
- omaa arkea niin töissä kuin vapaa-ajalla voi johtaa haluamaansa suuntaan
- oma hyvinvointi on tärkeä pohja hyvälle arjelle töissä ja kotona
- arjessa tarvitaan myös itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan
Arvelen, että tulen palaamaan teokseen vielä monasti, ja suosittelen sitä kaikille vastaavassa elämäntilanteessa eläville, jotka tahtovat pyrkiä kohti parempaa arkea. Voisivatko kuormittavat ruuhkavuodet sittenkin olla huippuvuosia tai superaikaa? Voisin suositella kirjaa lämpimästi myös toisenlaisia ruuhkavuosia elävälle, esim. omista vanhemmistaan huolehtivalle työikäiselle. Kirja sopisi erinomaisesti myös lukupiirityöskentelyyn, johon onkin annettu ohjeita teoksen loppupuolella.
Lähde: Hannola, L., Isoniemi, J., Kalliomäki, J., Rautanen, L., Rönnholm, L., & Salmivalli, R. (2019). Ruuhkavuosiopas. Teos on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleeksi.
