sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Hensku ja Koko Suomi leipoo: Bostonkakku

Montaa sarjaa ei telkusta tule seurattua, mutta Koko Suomi leipoo on yksi niistä harvoista ja valituista - ihanan kesäinen hyväntuulen ohjelma, joka avartaa kotileipurin maailmaa ja inspiroi kokeilemaan uusia juttuja. Isäntä mulle välillä sanoo, että kyllä sinäkin tuolla pärjäisit, mutta itse tiedän että ainakaan mun hermot ei pärjäisi ohjelmassa ;) Ajattelin kuitenkin sen verran haastaa itseäni, että kokeilisin kotona leipoa nuo ohjelman tekniset tehtävät läpi. Siis ihan vaan tutussa ympäristössä, ilman aikapaineita ja tiukkaa asiantuntijaraatia. Niinpä tässä tulee ykkösjakson tekninen tehtävä, Bostonkakku. Resepti löytyy täältä. Kyseisen tv-jakson harmikseni missasin, mutta aihe oli sikäli tuttu että olen kerran aikaisemmin tehnyt bostonkakun. Kokemuksen perusteella haastavin juttu on mielestäni saada kakku kypsymään niin, ettei se jää sisältä liian taikinaiseksi. Katsotaan miten ämmän käy tällä kertaa!

Ohje vaikutti ihan peruspullataikinan ohjeelta, ja niinpä kaivoin esiin uskollisen luottopakkini, Kenwoodin yleiskoneen. Onkohan tämä nyt tarpeeksi kimmoisaa? Jätin taikinan nousemaan aika pitkäksi aikaa vesihauteeseen.

 Nostatuksen jälkeen taikina käsittelyyn, levyksi leivinpöydälle, täytteet väliin ja rullaksi. Ohjeessa puhuttiin vain kanelisokerista, mutta ei ollut mainittu ainesten suhdetta. Jälkikäteen ajateltuna kanelia olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin (mulla 1 1/2 tl). Kaulinnassa ehkä vähän sianselkäefektiä havaittavissa, koska rullan keskeltä leikatut palaset ovat paljon paksumpia... No, onneksi mun tuomarit nukkuvat tai ovat muissa puuhissa ja uuni häivyttää epätasaisuudet! Ennen uuniin laittamista vielä kertaalleen taikina kohoamaan liinan alle.

Voilá, siinä se nyt on! Maku ja kyspsyys ihan ok, tosin pidin uunissa melkeen 40 min, vaikka ohjeessa puhuttiin 20-30 minuutista. Jos olisin ollut mukana kisassa, olisi aika muodostunut varmaan pahimmaksi haasteekseni. Jälleen kerran tuli todistettua, että pullataikinaleivonnaiset eivät ole kiireisen leipurin juttu. Nyt kahvi tippumaan ja eiku syömään! Ens kerralla sitten focacciaa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuunatut verhot


Ennen joulun ja jouluverhojen rantautumista keittiöömme, kaipasin huoneeseen vähän syksyistä fiilistä. Löysin yllättäen vanhat opiskelijaboksin keittiön sivuverhot, joista toisen somistin reunapitsillä ja ompelin kapaksi nykyisen keittiön ikkunaan. Ihastuin aikoinaan tuohon päärynäkuosiin, ja tykkään siitä edelleen. Nyt pitäisi vielä keksiä käyttöä toiselle sivuverholle - siitähän voisi saada vaikka kaitaliinan, tyynynpäällisiä, pöytätabletteja, kassin tai essun. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi, kun seuraavan kerran ehdin kaivaa ompelukoneen naftaliinista (viimekertainen paussikin kun venyi lähes vuoden mittaiseksi)...



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sadepäivän puuhastelua

Sateinen ilma ei tänään innostanut ulkoilemaan, joten päätettiin puuhastella aamupäivä sisällä perunapainannan parissa. 

Tein piparimuoteilla perunoista leimasimet, joilla sitten taiteiltiin. Väreinä IKEAn perusmaalit. 

Taiteilija työssään.

Tällaisia tuli. Mikä on kenenkin, se jääköön arvoitukseksi. Hauskaa oli :)

torstai 16. lokakuuta 2014

Patalappuja, vol. 2



Tässä vähän lisää patalappuja :) Ylemmät on tehty kirjovirkkauksella (kokeilin ekaa kertaa!) - ei ollut mahdottoman vaikeaa, mutta vaati ehkä keskivertoa enemmän keskittymistä. Eli välillä piti olla molemmat silmät työssä, eikä toinen telkkarissa, kuten tavallisesti ;) Ihastuin näihin niin, että saatan pitää ne itselläni. Alempi kukkasmalli on tehty yhdistämällä kaksi pitsilappua päällekkäin virkkaamalla piilosilmukoita kohti keskustaa ja ulkoreunalle kiinteitä silmukoita. Ihan pirtsakoita tuli näistäkin!


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sienimetsässä


Tänä syksynä ollaan useaan otteeseen käyty poikien kanssa sienimetsässä ja saatu nauttia poikkeuksellisen hyvästä sienisadosta. Esikoisen, 2,5 v., sienitietämys alkaa olla jopa laajempaa kuin omani, kiitos vanhan lapsuudenkirjani (kuva alla), jonka osuvat one-linerit ovat tarttuneet pieneen mieheen. Pakkaseen on kertynyt erityisen paljon herkkutatteja ja vähän kanttarelleja, nyt takapihan metsiköstä on alkanut tulla vastaan suppiksiakin (kuvassa). Metsäsieniä olen opetellut syömään vasta muutama vuosi sitten, mutta herkkutatin kanssa tein tuttavuutta tänä syksynä ekaa kertaa. En hirveästi välitä tatin suutuntumasta, mutta sosekeittoon se sopii mielestäni tosi hyvin. Alla resepti, joka upposi myös esikoiseen :)

Herkkutattikeitto (n. 6:lle)

n. 4 dl esikäsiteltyjä herkkutatteja
3 rkl voita
1 silputtu sipuli 
8 jauhoista perunaa kuutioina
4 dl vettä
1 kasvisannosfondi
3 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
suolaa
valko- tai mustapippuria

Pinnalle: 
pekonia
ruisleipää (esim. täysjyvä Real)
ruohosipulia

Sulata voi kattilassa. Lisää esikäsitellyt sienet ja sipulikuutiot, anna pehmetä. Lisää vesi, fondi ja perunat. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Soseuta keitto sileäksi. Lisää maito, kerma ja mausteet. Kuumenna.

Ruskista pekoniviipaleet pannulla ja nosta syrjään. Paista leipäkuutioita hetki pekonin rasvassa. Hienonna pekonit ja yhdistä leipäkuutioiden kanssa. Saksi joukkoon ruohosipuli. Tarjoa sekoitus keiton pinnalla.






tiistai 7. lokakuuta 2014

Patalappuja, vol. 1

Kesällä sain pitkästä aikaa virkkauskärpäsen pureman, mikä alkoi oireilla lähes pakonomaisena patalappujen värkkäämisenä iltaisin lasten nukahdettua (sukulaisille ja kavereille tiedoksi, näitä saattaa löytyä pukinkontistakin). Sain äidiltäni ison kasan lampaanvillaisia jämälankoja, joista oli kiva lähteä sommittelemaan hauskanvärisiä kokonaisuuksia. Toisena inspiraationlähteenä toimi Patalappuja ála Carte -kirja, jonka ohjeilla nämäkin laput on toteutettu. Tämä malli virkataan suljettuna renkaana, joka sitten taitetaan neliöksi niin että aloitus- ja lopetuskerroksista tulee vinot kulmasta kulmaan -saumat lapun keskelle. Työssä kulkee kokoajan vähintään kaksi lankaa ja joka kerroksella virkataan vain silmukoiden takareunaan. Tähän työhön on helppo upottaa pienetkin langanpätkät, eikä erillistä päättelyä tarvita. Lopputulos on paksu, tiivis ja jämäkkä - eli soveltuu mainiosti nimensäkin mukaisesti paistinkääntöön.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sunnuntaileipää

Tänään tuli kokeiltua ensimmäistä kertaa pataleipää, jonka taikinan tosin tein jo edellisenä iltana. Samalla tuli korkattua neljä vuotta sitten häälahjaksi saatu Sarpanevan pata (sori kaverit, en tiedä miksi tuo pata on jäänyt olkkarin vitriinikaappiin pölyttymään, mutta lupaan käyttää sitä tästä lähtien vähän useammin). Leivästä tuli oikein hyvää, rapeakuorista, mutta sisältä pehmeää - täytyy tehdä siis toistekin!



Tämän reseptin mukaan tein:

Pataleipä (Lähde: Pirkka)

3 1/2 dl hiivaleipäjauhoja
3 1/2 dl vehnäjauhoja
4 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
1/2 dl auringonkukansiemeniä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon 42-asteinen vesi ja sekoita nopeasti (älä vaivaa taikinaa). Peitä taikinakulho kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-16 tunniksi.
2. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile pyöreäksi leiväksi. Älä vaivaa taikinaa vielä tässäkään vaiheessa. Anna leivän kohota leivinliinalla peitettynä noin 30 minuuttia.
3. Laita kannellinen valurautainen pata (tilavuus noin 3 litraa) kylmään uuniin ja anna uunin kuumentua 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, lisää leipä kuumaan pataan ja peitä pata kannella. Paista leipää kannen alla noin 30 minuuttia. Poista kansi ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia.
4. Kumoa leipä jäähtymään hetkeksi ritilän päälle. Kuori pysyy rapeana, kun et peitä leipää leivinliinalla.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Paluita ja uusia alkuja


Syksy on ihana vuodenaika, joka merkitsee toisaalta uusien asioiden alkua, toisaalta paluuta vanhaan ja tuttuun arkeen kesälomailun jälkeen. Tämä syksy on merkinnyt minulle noita asioita monessakin mielessä. Muutama viikko sitten palasin toiselta äitiyslomalta työmaalle lähes vuoden mittaisen tauon jälkeen. Vaikka olo on vähän haikea ja välillä ikävöin poikia, on toisaalta kiva kun päiviin mahtuu muitakin aikuiskontakteja kuin tervehdys Salen kassalle, saan syödä lounaan rauhassa ja ylipäätään keskittyä johonkin juttuun useammaksi tunniksi kerrallaan. Toiseksi, kesäloman lepsuilun jälkeen tulee jokavuotinen tarve aloittaa laihis ja kuntokuuri, terveellinen ruokavalio jne. No, on meidän olkkarin nurkkaan ilmestynyt lainakuntopyörä, jota on välillä tullut sotkettuakin, ja lisäksi olen aloittanut kahvakuulailun. Kolmanneksi, tänä syksynä on monesti käynyt mielessä paluu blogiharrastuksen pariin. Vaikka vanha blogini on minulle rakas, venähti blogitauko vauva-arjen kiireissä pitkäksi ja blogi tuntui muutenkin kaipaavan kasvojenkohotusta, joten ajattelin että olisi helpompaa aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Sisällöt liikkuvat kuitenkin samoissa teemoissa kuin ennenkin: käsitöissä, leipomisessa ja kokkailussa, lapsissa, sisustuksessa ja kotoilussa. Siispä tervetuloa uuden Sydämellistä-blogini pariin!

<3:llä Hensku

Ps. Vanhaan blogiini Elämää Wäinämön talossa pääset tästä klik