Loppuja ja alkuja

Esikoisemme ensimmäinen kouluvuosi ja keskimmäisen eskari on nyt saatu hienosti päätökseen, koronasta huolimatta. Olo on ylpeä, mutta samalla vähän haikea, niin kuin usein tähän aikaan vuodesta. Niin äkkiä ne kasvaa, toinenkin jo menossa kouluun <3 Koulun kevätjuhlalähetystä seurasimme tänä vuonna kotoa käsin, mutta näköjään kyynelhanat aukesivat myös videotallennetta katsellessa. Se on vaan se suvivirsi jne... Viikonloppuna muistimme myös nuorimmaistamme huomisen syntymäpäivän johdosta uudella supersuloisella nukella. Täyteen tulee neljä vuotta, mutta tänä vuonna juhlinta on varmaan vähän erilaista, terassikahvittelua pienemmissä porukoissa. Meneehän se niinkin. 

Kesä on alkanut toden teolla pihassamme: kirsikkapuut ja marjatuomipihlajat ovat valkoisenaan ja sipulikukat ja muut varhaiset kukkijat loistossaan. Vuosien työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta, ja välillä kerkiää hetken nauttiakin. Ainakin sitten, kun terassi on öljytty, taimet siirretty kasvihuoneeseen ja muutamat uudet perennat istutettu. Kyllä kelpaa. Kesä alkaa, vaikka työt vielä hetken jatkuvatkin.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta sinulle blogikaverini!

Norjalaistyylisiä lapasia

EDIT 7.6.: Niin, kyseessähän on siis islantilaistyyliset lapaset, kuten voisi tuosta mainitsemastani kirjastakin päätellä. Ja tästä voisi vetää johtopäätöksen, että tämä bloggari alkaisi varmaan olla kesäloman tarpeessa. No, Norja ja Islanti, samalla suunnalla kuitenkin :D

Mulla lapastelu on vielä jatkunut, ja kennojen jälkeen intouduin tekemään parit norjalaistyyliset kirjoneulelapaset. Lankana on Novitan seiskaveikka, malli otettu kutakuinkin sellaisenaan Islantilaisia neuleita -kirjasta (Jonsdottir, 2013). Tän ohjeen kautta tuli kokeiltua ensi kertaa myös yhdenlaista kiilapeukaloa, jota en ole ennen tehnyt. Näitä oli mukava ja helppo tehdä, mutta lankojen päättely ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa, langanpäitä meinaan riitti. Toiset taitaa jäädä omaan perheeseen, toiset joulupukin kautta eteenpäin :) Vähän alkoi kutkutella ajatus myös norjalaisneuleesta, ehkä jopa ihan itselle. Oliskohan siinä mulle kesäprojektia?

 Mukavaa viikonjatkoa!

Alpakkabrunssilla

Viime viikonloppuna kävimme koko perheen voimin tutustumassa alpakoihin ja nautiskelemassa brunssista Holvin Alpakassa. Alpakat olivat minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka jotain olen varmaan joskus alpakkalangasta neulonutkin. Alpakat ovatkin pääasiassa villantuottajaeläimiä, mutta myös mainioita lemmikkejä, jotka oppivat kulkemaan riimussa lenkkikavereina kuin koirat, kerrotaan Suomen alpakka- ja laamayhdistys ry:n sivuilla. Aika lempeitä ja varovaisia tuntuivat nämä näkemämme alpakkapojat Urho, Hermes, Baloo, Däni, Moppe ja Rami olevan. Tosin yksi heistä innostui kyllä kovasti juttelemaan, ja toinen suukottelemaan lapsia. Yksi päästi halimaankin. Ja kun kuopuksellemme sattui pieni äksidentti ja hän sai kolhun kodan ovesta, tuli koko lauma hyvinkin äkkiä paikalle ihmettelemään itkun alkulähdettä. Aika symppiksiä poikia <3

 

Alpakkabrunssin konsepti tuntui omaan makuun toimivalta. Alussa oli lyhyt omistajan opastus alpakoista ja pelisäännöistä aitauksessa. Sen jälkeen saimme jäädä jatkamaan tutustumista oman perheen kesken. Huonoa tuuria oli, että vierailupäivänämme satoi vettä, ei tosin onneksi koko aikaa. Aitauksessa oli lämmitetty kota, jossa nuotio paloi koko ajan. Aikamme eläimiä ihmeteltyämme siirryimmekin kodan puolelle grillailemaan makkaraa ja nauttimaan muista herkuista tunnelmallisesti elävän tulen äärellä. Välillä joku utelias alpakka kurkki ikkunan takaa ruokailuamme :)

Tämä pikkuvisiitti oli juuri sitä, mitä perheemme oli ehkä kaivannutkin tässä pitkän kotonaolon jälkeen, pientä tuulettumista ja yhteistä tekemistä. Kuitenkaan ei tarvinnut pelätä väenpaljoutta (ja sen myötä korona-altistumista), sillä brunssi varataan joka seurueelle erikseen. Mukavan puolitoistatuntisen jälkeen suuntasimme kotiin märkinä ja kuraisina, mutta iloisin mielin ja yhtä kokemusta rikkaampana.

Mukavaa ja vaihteeksi vähän aurinkoisempaa viikonvaihdetta!

Kirjoneulesukat pojalle

Välillä pukkaa sukkaakin! Näiden sukkien tarkoituksena oli kuluttaa loppuun vanha Novita 7 Veljestä Pohjola -lanka, jota oli noin kerän verran jäljellä. Idea löytyi Pinterestin kautta Lempipäiväni tänään -blogista, ja alkuperäinen mallikuvio Sweet Things -blogin adventtisukista, Pinterestin kautta sekin. Aluksi oli tarkoitus tehdä miesten sukat, mutta jossain välissä rupesin panikoimaan langan riittävyyttä ja päätinkin tehdä n. kokoa 35 olevat poikien sukat. Vasta hyvän matkaa tehtyäni tajusin, että langassa onkin värin vaihtuvuutta tooosi pitkällä väriliukumalla ja sukista tuli näin ollen aika lailla eriväriset (ilmeisesti uudistetussa Pohjola-langassa väriliukuma on paljon lyhyempi). Eipä tuo ehkä käytössä haittaa, ja saajakaan ei ollut asiasta moksistaan, vaikka itseä jäi hieman tuo sävyero harmittamaan. Ja lopulta lankaakin vielä jäi, eli ehkä näistä olisi saanut myös ne kokoa 40+ olevat miesten sukat... Äh, miten huono olenkaan arvioimaan langan menekkiä. No eipä auta muu kuin keksiä langanlopulle uusi jämäprojekti :D

Viikonloppuna saatiin myös nautiskella  kevään ekoista raparpereistä tehdystä piirakasta. Tein sen Pullahiiren blogista löytyvällä ohjeella, joka on yksi kestosuosikeistani mehevyydessään ja helppoudessaan. Tällä kertaa vain jätin mansikat pois ja maustoin päälle tulevaa muruseosta vähän kanelilla ja vaniljasokerilla. Puolikkaalla ohjeella tulee juuri sopiva määrä n. 24 cm:n vuokaan.

Välillä paistoi aurinkokin, vaikka aika kylmää ja epävakaista sää on ollutkin. Piha herää pikkuhiljaa eloon, joka päivä täytyy käydä kiertämässä kukkapenkit läpi.

Kiva kun kävit ja iloa uuteen viikkoon!

Menneiden viikkojen puuhasteluja sisällä ja pihalla

Muutamat kesäkukat jo hankittu ja laitettu esiin - vaan mitähän tuumasivat aamun räntäsateesta...

Heippa hei! Kotikaranteeni käy vähiin, kun loppuviikosta lapset palaavat normaaleihin opinahjoihinsa. Tunnelmat ovat vähän jännät ja pelonsekaiset, toisaalta nyt kun päätös tuli, niin uutta vaihetta on alkanut jo odottaakin pitkän kotona oleilun jälkeen. Tähän karanteenin päätteeksi ajattelin laittaa kuvapläjäyksen viime aikojen puuhasteluista sisällä ja ulkona. Kaikenlaista on ehditty ja puikoillakin monen monta juttua, mutta niistä myöhemmin. 

Ensin pihajuttuihin:

Aika äijämäiset hyönteishotellit rakennettiin pihalle - mulla oli alkujaan vähän toisenlainen malli mielessä...

Pihan varhaisia kukkijoita, marjasinikuusama ensimmäisten joukossa. Nyt tapahtuu pihassa rytinällä, joka päivä uutta katseltavaa.

Metsästä on tullut toinen olohuone, sen tietää Niukkiskin.

Yksi äitienpäivälahjoista pääsi parvekkeelle💗

Sitten herkutteluihin:

Esikoinen on innostunut kokkaamaan (erityisesti herkkuja) saatuaan ekan keittokirjansa 8-vuotissynttärilahjaksi. Tässä suklaavanukkaat, nams!

Miehen synttäreitä juhlittiin vähän aikaa sitten tämän suklaamoussekakun voimin :)

Sitten kasvivauvoihin, niitä kun on ollut aikaa hoivata tavallista enemmän:

Yli kuukauden hiljaiselon jälkeen kiivinsiemenet puskivat yllättäen pintaan. Saa nähdä, saanko näistä huonekasvin!

Tässä jokin sitrus, veikkaan sweetietä (saattaa olla myös sitruuna tai greippi). Maitopurkin pohjalle heitettiin nämäkin siemenet huhtikuun alussa ja nyt sain siirrettyä ruukkuun.

Basilika- ja rucola-vauvat lähdössä ulkoilemaan minikasvihuoneessa.

Vähän isompi vauva, krassi, joka on jo usean viikon viihtynyt lasitetulla parvekkeella.

Ja vielä viimeiseksi tämän vuoden äitienpäivätervehdykset:

Tänä vuonna tehtiin haarukalla painamalla tulppaaneja mammalle, mummille, isomammalle ja isomummille.

Jaa mikä äitienpäivä?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kepparirakkautta

Heh, kaikkeen sitä ryhtyy, kun viettää tarpeeksi aikaa kotona. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että pojat kaivoivat vuosia sitten saamansa kepparit esiin autotallista ja innostuivatkin niillä leikkimään viikon parin aikana enemmän kuin koko niiden meillä olemassa olon aikana. Ongelmaksi heppaleikeissä tuli, ettei kuopuksella ollut omaa heppaa. Siitä se ajatus sitten lähti, ja ruvettiin kaivelemaan villasukkavarastoja. Täytteen heppa sai vanhasta tyynystä, yksityiskohdat (korvat, silmät ja otsalaikku) askarteluhuovasta, valjakset virkkasin. Harjaksi kiinnitin kotoa löytynyttä lankaa ryijysolmuilla. Ainoa, mikä piti ostaa, oli harjanvarsi. Tykästyin lopputulokseen itse niin kovasti, että vähän on jopa mietityttänyt, annanko sitä (ulko)leikkeihin ollenkaan... Ei vaineskaan, täytyy vissiin tehdä toinen, itselle. Oma heppahulluuskausi oli joskus varhaismurkkuna, ja jäi aika lyhyeksi ja laimeaksi (Nummelan ponitallit luin ja vähän aikaa seiniä koristivat heppajulisteet). Ehkä tää heppavillitys sitten iskeekin uudelleen näin varttuneemmalla iällä, ainakin näillä suht kesyillä ja tottelevaisilla keppareilla ;) Tämän yksilön tyttäreni nimesi Tähdeksi.

Mukavaa vappuviikonlopun jatkoa!