100 päivää ilman karkkia: Tilinpäätös

No niin, viime viikolla tuli täyteen sata (lähes) karkitonta päivää. Piiitkä karkkilakko tuli siis kärsittyä ainakin suhteellisen menestyksekkäästi. Yksittäisiä, pieniä (jotkut myös tahattomia) hairahduksia mahtui tuohon sataan päivään ihan muutamia (alle viis), mutta muuten olen onnistunut välttelemään karkkia kokonaan ja vähentämään myös muuta makean syöntiä. Kuten jo lakonalkamispostauksessa totesin, totaalikieltäytyminen, esim. 100 % sokerilakko ei ole mun juttu, mutta tämä vähentäminen oli ihan mielenkiintoinen lähestymistapa omien syömistottumusten tarkasteluun.

Havaintoja matkan varrelta ja matkan päätteksi:

1. Paino tippui noin 2 kg, ja hyppäsin takaisin tutummalle kymmenluvulleni. Itse en ulkoisesti huomaa muutosta kovin paljon, mutta yhdet farkut löystyivät selvästi ja Isäntä on kommentoinut kylkien kapenemisesta. Olen normaalipainoinen, mutta toisen raskauden jälkeen kroppaan on jäänyt vähän ylimääräistä tiettyihin kohtiin, joista sitä olis kiva taas karsia pois. Tämänhetkinen elämäntilanne ei anna kovin paljon mahdollisuuksia omille liikuntaharrastuksille, joten suurimmaksi osaksi tämä vähäinen painonpudotus on ruokavaliosta johtuvaa. Muita muutoksia ruokavalioon tänä aikana olen tehnyt lisäämällä vedenjuontia ja vähentämällä leivän syömistä, erityisesti iltapalana. Lisäksi kahvin juominen on mulla aina yhdistynyt makean syömiseen, ja tästä kytköksestä olen koittanut päästä irti ja korvata herkun esim. hedelmällä.
2. Ihoni on kirkkaampi ja sileämpi. Tähän ovat vaikuttaneet varmaankin makeiden vähentämisen lisäksi veden juonti sekä se, että olen alkanut pestä meikit pois ensin kosteusvoiteella ja sitten vasta puhdistusgeelillä tai -vaahdolla. Olen yleensäkin erityisesti talviaikaan kärsinyt pintakuivasta ihosta, mutta näiden voidepesujen ansiosta iho on säilynyt pehmeämpänä.
3. Lakon aikana huomasin, että olen (ollut) usein sosiaalinen syöjä, eli jos joku vieressä mutustelee herkkuja, on itselle helposti saattanut iskeä annoskateus. Nyt olen koittanut kiinnittää huomiota siihen, että tekeekö mun oikeasti mieli herkkua, vaikka toinen sitä vieressä söisikin ja vastaus on aika usein ollut "ei". Isäntä on tukenut mua tässä lakossa olemalla ostamatta karkkia kotiin, mutta karkin sijasta usein kauppakassista on löytynyt esim. jätskilitra. Oon kuitenkin useimmiten pystynyt sitä houkutusta välttelemään, ja on ollut ihan hauska huomata että voi kieltäytyäkin syömästä seurassa. Monet asiat tapahtuvat näköjään vanhasta tavasta ja tottumuksesta.
4. Samoin tavasta tapahtuivat myös mun muutamat repsahtelut tästä lakosta. Sataan päivään mahtui osallistumisia muutamiin koulutuksiin ja yhteen kokoukseen, ja tavanomaisesti nappasin kahvitarjoilulla teen seuraksi tarjolla ollutta karkkia tai muuta makeaa. Tässä oliskin kokoonkutsujille ideaa laittaa tarjolle jotain muuta pullan, keksien ja makeisten tilalle! 

Myönnettäköön, että perjantain kunniaksi tuli ostettua pitkästä aikaa pussi, mutta päätettiin ettei oteta siitä nyt uudelleen tapaa. Leffaan voitaisiin kyllä joku viikonloppu suunnistaa irtsarihyllyn kautta ;)

Mukavaa ja aurinkoista viikonalkua!