Haaste vuodelle 2017: Vuosi väriterapiaa

Löysin mutkan kautta Sirpukan solmuissa -blogin hauskaan käsityöhaasteeseen, johon päätin oitis tarttua. Kyseessä on Vuosi väriterapiaa -haaste, jossa jokaiselle kuukaudelle valitaan etukäteen väri ja toteutetaan jokin käsityö, iso tai pieni, tuolla värillä ja tehdään siitä postaus. Aika hauska tapa pienentää lanka- ja kangasvarastoa, eikö? Käsityöt kulkevat tottakai mukana kokoajan, mutta värien päättäminen etukäteen pitkälle ensi vuoteen tuntuu vähän haastavaltakin. Ajatuksia ensimmäisten kuukausien käsitöistä on jo vireillä, mutta siitä eteenpäin hyppään tuntemattomaan. Lähden leikkiin mukaan seuraavilla sävyillä:

1. Harmaa tammikuu

2. Vaaleanpunainen helmikuu

3. Valkoinen maaliskuu

4. Oranssi huhtikuu

5. Turkoosi toukokuu

6. Kirjava kesäkuu

7. Pastelli heinäkuu

8. Violetti elokuu

9. Vihreä syyskuu

10. Ruskea lokakuu

11. Sininen marraskuu

12. Punainen joulukuu

Jännittää nähdä, mitä muut (ja minä itsekin) saavat aikaan vuoden mittaan! 

Joulu on täällä!

Niinhän se menee, että kun oikeassa elämässä pitää kiirettä, ei oikein tahdo ehtiä tänne blogistanian puolelle kirjoittelemaan kuulumisia. Kovasti ovat joulutouhut olleet käynnissä: piparit, limput ja kakut leivottu, piparitalo kasattu ja koristeltu, talo siivottu aika lailla lattiasta kattoon, käyty viemässä joulutervehdyksiä, kuusi kaadettu ja koristeltu... Olemme koittaneet panostaa siihen, että lapset saavat olla paljossa mukana. Kivaa ja touhukasta viikkoa on varjostanut ainoastaan pikkuneidin oksentelu tiistai-illalla ja sen aiheuttama pelko siitä, että joulupukin sijaan saammekin vierailulle Mister Noron tai jonkun muun ei-niin-mukavan jouluvieraan. Näyttää kuitenkin siltä, että selvittiin säikähdyksellä ja neidinkin olo koheni nopeasti. Kohtaus vei myös orastavan joulustressin pois, kun ainoaksi tärkeäksi joulutavoitteeksi nousi se, että oltaisiin kaikki terveitä.

Pojat koristelivat hyasinttiasetelmat metsäneläimillä (ja vähän eksoottisemmilla viidakoneläimilläkin). 

En ole juurikaan harrastanut joululakanoita tai -pyyhkeitä, mutta nämä vastustamattomat joulupyyhkeet suorastaan huusivat nimeäni Hemtexillä :)

Jouluinen pataleipä maistui keiton kanssa aatonaaton lounaalla.

Meillä joulunvietto on alkanut jo tänään, kun saimme yövieraiksi minun perhettäni. Meillä on ollut tapana näin aatonaattona tarjota jotain hyvää, arkiruasta poikkeavaa, mutta ei kuitenkaan jouluruokaa. Tämän vuoden menu näyttää tältä:

Alkumaljaksi kuusenkerkkäsiirapilla maustettua kuohuviiniä

Olutlimppua ja skagen-tahnaa

Luumuilla täytettyjä paistikääryleitä punaviinikastikkeessa ja uunivihanneksia

Pavlovaa karpalo-kinuskitäytteellä

Viskillä maustettua pähkinäpiirasta & kahvia

Saksanpähkinäpiiras saa makunsa viskistä.

Tänä jouluna kokeilin myös tällaista pähkinäistä hedelmäkakkua.

Olutlimppu ja viski-pähkinäpiiras ovat jo muodostuneet traditioiksi aatonaaton juhlapöydässä, muita tarjottavia olen vaihdellut vuosittain, ja joka joulu pitää kokeilla jotain uutta joululeivonnaistakin. Huomenna kokoonnutaan sitten isolla porukalla viettämään aattoa Isännän lapsuudenkotiin.

Tunnelmallista Joulua Sinulle!

Pieni kranssitehdas

Jeps, tänä vuonna läheiset saavat meidän perheeltä lahjaksi mitäs muutakaan kuin tilkkukransseja! Näitä on tullut tehtailtua tässä parisen viikkoa. Innostuin omaan kotiin tekemästäni sinisestä kranssista niin paljon, että piti kokeilla vähän muillakin väreillä. Tilkut löytyivät omasta kangaslaatikosta ja kranssien somisteiksi laitoin helmiä ja vesiväreillä maalattuja suolataikinakuvioita.

Kivaa viikonloppua!

Huurretta ja heräteostos

Viime päivät on olleet aika kylmiä, pakkasta yli kymmenen astetta, mutta ihanan aurinkoista! Ulkonakin näyttää tosi kauniilta ja talviselta, vaikkei lunta ole ollenkaan. Kaikki on kuin sokerikuorrutettua, ihanan huurteista :)

Kävin eilen fiilistelemässä joulutunnelmaa Loviisan Aitassa, ja sieltä tarttui mukaan Riviera Maisonin kynttilänjalka. Ihastuin ajatukseen, että jalan sisään voi laittaa melkein mitä vain, ja kynttilä laitetaan sen päälle pienelle lautaselle. Ei tarvitse murehtia koristeiden paloherkkyydestä :) Kynttilänjalan mukana tulivat kuvassa näkyvät koristeet: tekolunta, käpyjä ja hopeanvärisiä minijoulupalloja. Mulle tuli kuitenkin mieleen yhtä ja toista, mitä tuonne voisi laittaa: havuja, kuivattuja appelsiinipaloja, kanelitankoja ja miksei kesälläkin vaikka hiekkaa ja simpukoita tai kukkasia veteen. Mulla ei ollut tuohon sopivaa pöytäkynttilää, mutta läpinäkyvässä tuikkukipossa oleva tuikku toimi tosi hyvin, kun valo pääsi joka puolelta läpi.

Kolmas adventti on jo takana ja joulu lähestyy jo pikavauhtia... Mulla leipomiset on vielä ihan vaiheessa enkä ole vielä edes päättänyt, mitä kaikkea sitä pitäis leipoa. Siivouksesta en jaksa ottaa tänä vuonna hirveää stressiä, kaapit ja laatikot saavat olla siinä kunnossa kuin ovat ja keskitytään enemmän näkyviin juttuihin. Uuni, sauna ja jääkaappi tarvitsisivat kyllä joulusiivouksen...

Energiaa viikkoosi!

Joulumuistamiset päiväkotiin

Viime päivät ovat menneet joulukortteja kirjoitellessa ja päiväkodin henkilökunnan joulumuistamisia väkerrellessä. Pojat ovat olleet muutaman päivän viikossa päikkärissä, mutta kohta heillä alkaa useamman viikon joululoma, joten on taas ajankohtaista jotenkin kiittää hoitajia arvokkaasta työstä ja kivasta syksystä. Halusin lahjoihin jotain käytännöllistä, hyödyllistä kulutustavaraa, joka ei jää nurkkiin pyörimään sekä tietysti itse tehdyt kortit. Lahjapussukoihin päätyi tänä vuonna minikäsivoiteet ja -suihkusaippuat sekä karkkia. Pojat painoivat kortteihin peukuillaan poron päät, ja taiteilivat sarvet ja silmät tussilla, punanenät painettiin topsipuikoilla. Toivotaan, että tästä pienestä muistamisesta tulee hoitajille hyvä mieli!

Sinistä ja valkoista

Tänään on juhlittu 99-vuotiasta Suomea. Meidän perheessä se on tarkoittanut yhteistä vapaapäivää, johon on sisältynyt Suomen lippujen askartelua, taikataikinatouhuja, vähän parempaa ruokaa, iltakävely sankarihaudoille sekä itsenäisyyspäivän paraatin ja linnan juhlien ihmettelemistä telkusta. 

Niin kuin olen jo pariin kertaan maininnut, tänä jouluna minua viehättävät koristeluissa isänmaalliset värit sininen ja valkoinen (+ hopea ja harmaa), jotka ovat kuin varkain hiipineet meidän alakerran sisustukseen. Kuistin väliovea koristamaan tein tilkuista kranssin, joka on somistettu helmillä ja soodataikinatähdillä. Se sopii hyvin jatkoksi sinivalkosävyisille käpykoristeille ja joulukalenterille.

Kranssin somisteena helmiä ja soodataikinasta tehtyjä tähtiä.

Suolataikinajuttuja (olivat muuten tosi paljon helpompia ja kivampia tehdä lasten kanssa kuin soodataikinajutut).

Käpykoristeita keittiön kattokruunussa.

Sini-valko-mustasävyinen joulukalenteri.

Toisen adventin touhuja

Jahas, joulukuu on jo pitkällä (kääk, enää parikymmentä yötä jouluun!), mutta pieni flunssanpoikanen on tehnyt vähän hallaa mun jouluvalmisteluille... Onneksi nyt olo alkaa jo olla kohentunut ja toivonkin todella, että joulukuun sairastelut olisi nyt sairasteltu (eikä sitten joulunpyhinä niin kuin viime vuonna). Pojat kävivät aamulla leipomassa mamman luona pipareita, ja ne koristeltiin iltapäivällä kotona. Lisäksi meidän toiseen adventtiin on kuulunut ystäväpariskunnan tapaaminen, ja sainpa valmiiksi myös muutamat joululahjasäärystimet, jotka ovat odottaneet viimeistelyä kuukausitolkulla. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Sohvalle Lemmyn kainaloon

Sain tässä hiljattain valmiiksi yhden projektin, jota olen jo kesästä asti vääntänyt, vaikka rupeamaan muutama paussi on silloin tällöin sisältynytkin. Kyseessä on Lemmy-tyyny, jonka ohje julkaistiin kesällä Kodin Kuvalehdessä. Tyyny on kirjovirkattu kiinteillä silmukoilla, eikä sinänsä kovin hankala toteuttaa. Haastetta hommaan toi kuitenkin se, että tein sitä aina samaan aikaan telkkaria katsoessa, joten eteneminen oli hidasta, välillä jouduin purkamaan ja pieniä virheitä työhön vielä jäikin (mutta ei niitä ehkä kokonaisuudesta huomaa, pääasia että hahmon tunnistaa, eiks niin? Ja jos ei tunnista, voi luntata taustapuolelta ;)). Herra Kilmister ei kuitenkaan jää meidän sohvalle lepäilemään, vaan päätyy pukinkonttiin.

Meidän sohvalle jää edelleen tämä toinen mustavalkoinen pehmo.

Marraskuu alkaa olla paketissa, kivaa alkavaa joulukuuta kaikille!

Kolmevuotissynttärit talviteemalla

Pääkakkuna oli sokerimassalla päällystetty, lumihiutalein koristeltu puolipallon muotoinen täytekakku, jonka täytteenä oli lakkahilloa ja valkosuklaarahkakermaa.

Meillä vietettiin eilen oman Omppuposkemme kolmevuotissynttäreitä oman perheen ja lähisukulaisten kesken. Tarjoilujen teemaksi valikoitui joulu, kun pirskeet sijoittuivat pikkujouluviikonloppuun. Pari viikkoa sitten eksyin ensimmäistä kertaa Confetin myymälään, ja sieltä sitten tarttuikin mukaan muutama kiva koristeluidea kakkuun ja muffinseihin. Kivat juhlat olivat, kuvat puhukoot puolestaan :) 

Pöytäkoristeena simppelisti kolme ruusua.

Suolaisena tarjottavana kanavoileipäkakkua...

...muutamaa erilaista salaattia, sipuli-pekonipiirakkaa, lihapullia ja patonkia.

Kahvipöydästä löytyi lisäksi elämäni ensimmäinen red velvet -kakku, jonka koristelin kakkukiilteeseen dipatuilla kokonaisilla viinimarjatertuilla.

Piparimuffinssit olivat päivänsankarin itsensä koristelemia.

Tästä kuvasta uupuu näköjään vielä yksi kynttilä... Kaikki lapset halusivat jostain syystä lautaselleen lumihiutaleen, niitä olis pitänyt varmaan tehdä erikseenkin :)

Tänään onkin sitten vietetty ensimmäistä adventtia siivoskellen ja kakkujen jämiä syöden. Saatiinpa maahan pieni valkoinen lumikerroskin :) Rauhallista illanjatkoa!

Huurteisia käpykoristeita

Innostuin jotenkin meidän syksyisistä lehtikoristeista, jotka kiinnitettiin keittiön lamppuun ruokapöydän yläpuolelle, ja päätin jatkaa samalla idealla vähän talvisemman version. Sain isoja käpyjä, joiden suomujen väliin kiinnitin rautalangan ja kiepsautin siitä ripustuslenkin. Kävyt käsittelin lumisprayllä ja sitten vaan langat kiinni ja muutamia helmiä koristeeksi. Sinivalkoinen värimaailma jotenkin viehättää minua tänä jouluna, ja sopivathan nuo koristeet mukavasti myös viikonloppuisiin Omppuposken 3-vuotissynttäreihin. Voi olla, etten tänä vuonna kaivakaan punaista joululiinaa esiin, vaan mennään hillitymmillä sävyillä. Vielä kun tulis sitä lunta...

Reppu lapselle

Mulle iski hirveä pihiyspuuska, kun koitin tavaratalosta etsiä esikoiselle pientä eväsreppua päiväkodin kuukausittaisia metsäretkiä varten. Mitään kovin erikoisia ei löytynyt, ja siedettävänoloisetkin maksoivat yli 20 euroa, mikä tuntui sillä hetkellä turhan paljolta vähäiseen käyttöön tulevasta repusta (voi olla, että asiaan vaikutti se, että olin jo ollut kuusi tuntia jouluostoksilla äitini kanssa ja kukkaro oli keventynyt jo aika kiitettävästi). No siispä tuumasta toimeen, rupesin tekemään reppua itse: aikaa yksi päivä, kaavat omasta päästä, matskut omista nurkista. Päivällä vauvan nukkuessa sain tehtyä suurimman osan, illaksi jäi ainoastaan läpän ja olkainten yläosan kiinnittäminen. Tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin, mutta myöhäisillan pimeinä tunteina muutamien ärräpäiden saattelemana ratkoin läpän irti kahdesti ja toisen olkaimenkin kerran huomattuani ommelleeni sen kieroon*. Lisäksi olkaimia piti jatkaa, kun olin nekin hätäpäissäni pätkäissyt vähän liian lyhyiksi. Sisun ja pojalle annetun lupauksen** voimalla kuitenkin jatkoin, ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen (kuten poikakin, mikä tärkeintä ;)). 

*Note to self: Älä ompele väsyneenä! (Tämä olisi pitänyt vanhasta muistista tietää.)

**Another note to self: Älä lupaa käsitöiden valmistumisaikoja, mikäli on olemassa pienikin epäonnistumisen riski. Kivempaa tehdä ajan (ja ajatuksen) kanssa.

Reppu edestä.

Läpän alta löytyy yksi joulukalenterista yli jäänyt tasku.

Sopivankokoista vetskaria ei ollut, joten sulkijaksi piti laittaa tarranauhaa.

Reppu takaa.

Vaikkei kaikki mennytkään niin kuin Strömsössä, innostuin reppuprojektista sen verran, että lupasin tehdä Omppuposkellekin omansa (tosin aikataulusta ei ollut mitään puhetta).