Mulle iski hirveä pihiyspuuska, kun koitin tavaratalosta etsiä esikoiselle pientä eväsreppua päiväkodin kuukausittaisia metsäretkiä varten. Mitään kovin erikoisia ei löytynyt, ja siedettävänoloisetkin maksoivat yli 20 euroa, mikä tuntui sillä hetkellä turhan paljolta vähäiseen käyttöön tulevasta repusta (voi olla, että asiaan vaikutti se, että olin jo ollut kuusi tuntia jouluostoksilla äitini kanssa ja kukkaro oli keventynyt jo aika kiitettävästi). No siispä tuumasta toimeen, rupesin tekemään reppua itse: aikaa yksi päivä, kaavat omasta päästä, matskut omista nurkista. Päivällä vauvan nukkuessa sain tehtyä suurimman osan, illaksi jäi ainoastaan läpän ja olkainten yläosan kiinnittäminen. Tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin, mutta myöhäisillan pimeinä tunteina muutamien ärräpäiden saattelemana ratkoin läpän irti kahdesti ja toisen olkaimenkin kerran huomattuani ommelleeni sen kieroon*. Lisäksi olkaimia piti jatkaa, kun olin nekin hätäpäissäni pätkäissyt vähän liian lyhyiksi. Sisun ja pojalle annetun lupauksen** voimalla kuitenkin jatkoin, ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen (kuten poikakin, mikä tärkeintä ;)).
*Note to self: Älä ompele väsyneenä! (Tämä olisi pitänyt vanhasta muistista tietää.)
Wau - ja kaavat omasta päästä! Ei onnistuisi kaavoillakaan minulta :)
VastaaPoistaKiitos! Joskus tuli tehtyä aika paljon laukkuja, joten sovelsin sieltä vähän kaavaa ja tekniikkaa :)
PoistaHieno reppu!
VastaaPoistaMukavaa tiistaita!
Kiitti Sari, samoin kivaa tiistaita!
PoistaVautsi, kun hieno! Ei taipuisi täällä, hirveä angsti tuota ompelukonetta kohtaan... Pitäisi varmaan käydä jossakin terapiassa, että yhteys koneen kanssa löytyisi... :D
VastaaPoistaKiitos! Heh, mullakin koneen kanssa ollut toisinaan aaltoilevat välit. Mut myrskyn jälkeenhän on poutasää, eiks je?
Poista