maanantai 21. marraskuuta 2016

Reppu lapselle



Mulle iski hirveä pihiyspuuska, kun koitin tavaratalosta etsiä esikoiselle pientä eväsreppua päiväkodin kuukausittaisia metsäretkiä varten. Mitään kovin erikoisia ei löytynyt, ja siedettävänoloisetkin maksoivat yli 20 euroa, mikä tuntui sillä hetkellä turhan paljolta vähäiseen käyttöön tulevasta repusta (voi olla, että asiaan vaikutti se, että olin jo ollut kuusi tuntia jouluostoksilla äitini kanssa ja kukkaro oli keventynyt jo aika kiitettävästi). No siispä tuumasta toimeen, rupesin tekemään reppua itse: aikaa yksi päivä, kaavat omasta päästä, matskut omista nurkista. Päivällä vauvan nukkuessa sain tehtyä suurimman osan, illaksi jäi ainoastaan läpän ja olkainten yläosan kiinnittäminen. Tähän mennessä kaikki oli sujunut hyvin, mutta myöhäisillan pimeinä tunteina muutamien ärräpäiden saattelemana ratkoin läpän irti kahdesti ja toisen olkaimenkin kerran huomattuani ommelleeni sen kieroon*. Lisäksi olkaimia piti jatkaa, kun olin nekin hätäpäissäni pätkäissyt vähän liian lyhyiksi. Sisun ja pojalle annetun lupauksen** voimalla kuitenkin jatkoin, ja olin lopputulokseen ihan tyytyväinen (kuten poikakin, mikä tärkeintä ;)). 

*Note to self: Älä ompele väsyneenä! (Tämä olisi pitänyt vanhasta muistista tietää.)
**Another note to self: Älä lupaa käsitöiden valmistumisaikoja, mikäli on olemassa pienikin epäonnistumisen riski. Kivempaa tehdä ajan (ja ajatuksen) kanssa.

Reppu edestä.

Läpän alta löytyy yksi joulukalenterista yli jäänyt tasku.

Sopivankokoista vetskaria ei ollut, joten sulkijaksi piti laittaa tarranauhaa.

Reppu takaa.

Vaikkei kaikki mennytkään niin kuin Strömsössä, innostuin reppuprojektista sen verran, että lupasin tehdä Omppuposkellekin omansa (tosin aikataulusta ei ollut mitään puhetta). 

6 kommenttia:

  1. Wau - ja kaavat omasta päästä! Ei onnistuisi kaavoillakaan minulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus tuli tehtyä aika paljon laukkuja, joten sovelsin sieltä vähän kaavaa ja tekniikkaa :)

      Poista
  2. Vautsi, kun hieno! Ei taipuisi täällä, hirveä angsti tuota ompelukonetta kohtaan... Pitäisi varmaan käydä jossakin terapiassa, että yhteys koneen kanssa löytyisi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Heh, mullakin koneen kanssa ollut toisinaan aaltoilevat välit. Mut myrskyn jälkeenhän on poutasää, eiks je?

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa!