Nyt alkaa olla kohta kaksi ja puoli vuotta siitä, kun Tigran (tottelee myös Tähtisilmän antamaa Tika-nimeä ja Omppuposken Gigaa) muutti meille. Nyt 7-vuotias kissa joutui tullessaan uudenlaisten haasteiden eteen, kun sen oli pakko sopeutua pikkulapsiperheen elämään. Alkuun lähinnä meluavista ja vastakarvaan silittelevistä pojista alkaa olla jo toisinaan sille iloakin, kun he kilpaa antavat kissalle ruokaa ja herkkuja ja osaavat päästää sen ulos ja sisään. Muutenkin Tigran on osoittautunut hyvähermoiseksi lapsiperheen kissaksi, sillä se ei suutu, vaan tarpeen tullen ottaa jalat alleen. Myös meidän perheen rytmit ovat tulleet sille tutuksi: esim. aamuseiskan aikoihin se odottelee takaovella aamupalalle pääsyä, ja illalla poikien mentyä nukkumaan hakeutuu meidän aikuisten rapsuteltavaksi.
 |
| Pojat tutkailevat heinikkoa - mitä siellä oikein on? |
 |
| Väijyssä - olen melkein näkymätön! |
 |
| Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee tiikeri! |
 |
| Kesäkuumalla paras peti löytyy metsän reunasta. |
 |
| Äidiltä saa aina parhaat rapsutukset, ja niitä osaan kerjätä! |
Voi söpöläistä <3 Hänestä on teille selvästi paljon iloa!
VastaaPoistaEnimmäkseen iloa, välillä vähän huolta ja murhettakin, mutta se kai kuuluu asiaan... Hän on meille tärkeä <3
Poista