Lumikissa :)

Viime viikonlopun suojakelit mahdollistivat lumella leikittelyn, johon kerrankin ehdittiin koko perhe osallistua. Lumen kanssa näpertelystä tulikin yllätteän enemmän aikuisten hommia, kun ruvettiin veistelemään lumikissaa meidän elävän mallin mukaan. Tuuheat viikset ovat tosin Tähtisilmän itse keräämät ja asentamat :)

Tigranin adoptiosta tulee nyt kaksi vuotta. Vanhalla kissalla on ollut totuttelemista lapsiperheen elämänmenoon, varsinkin Omppuposken syntymän jälkeen. Yli-innokkaita silittäjiä ja paijaajia kun on nyt kaksin kappalein. On kuitenkin ollut hauska huomata, kun alkuun varovaisesta ja pelokkaasta kisusta on tullut niinkin rohkea, että se tulee silitettäväksi ja hyväntahtoisesti puskee lapsia. Tähtisilmä on ottanut tehtäväkseen huolehtia, että Tigran saa joka päivä kisunkarkkinsa, mutta ei liikaa ettei tule maha kipeäksi. Joskus lasten hyvänyönsuukot ovat tosin sille liikaa, varsinkin säestettynä nuorimmaisen ilonkiljahduksilla, ja se lähtee nukkumapaikaltaan käpälämäkeen ;) 

Työn alla automatto

Jo esikoiseni Tähtisilmän syntymästä saakka mulla on ollut aikeissa tehdä itse automatto. Yhtä aloitinkin esikoisen vauva-aikana, mutta projekti kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa: olin haukannut liian ison palan, kun kuvittelin että jaksaisin ommella erikseen kaikki talot ja niihin vielä ikkunat, ovet ja muut yksityiskohdat. Sain valmiiksi 1/4 matosta, mutta enää ei ole huvittanut palata tuon projektin ääreen. Uusi inspis maton ompeluun syntyi hetken mielijohteesta IKEAssa, jossa törmäsin hauskaan TIDNY-kankaaseen. Kangas on täynnä taloja, kulkuneuvoja ja muita hauskoja pieniä yksityiskohtia! Tämänkertaisen automaton toteutan "kortteli" kerrallaan ja yhdistän lopuksi palaset isolle taustakankaalle. Toivottavasti tämä matto nyt tulee valmiiksi!

Aluksi leikkaan IKEAn TIDNY-kankaasta sopivia kuvia.

Sitten sommittelen kuvat sopivaksi kokonaisuudeksi yhteen kortteliin, harsin ne kiinni, ompelen ensin suoralla ompeleella kuvien ääriviivat kankaalle ja lopuksi siksakilla ääriviivojen yli.

Esimerkki valmiista "korttelista" - täytyyhän automatossa nyt olla mahdollisuus pulahtaa veteenkin!

Pikakuulumiset

Meillä viime viikot ovat menneet flunssaa vastaan taistellessa (taas!), joten voimia ja aikaa kirjoittelulle ei ole oikein ollut. Viikonlopun piristykseksi kaivoin pakkasesta Omppuposken synttäreiltä jääneitä minimuffineita, jotka kuorrutin kanelisten vuokaleivosten kuorrutteella (ks. ohje täältä). Sopi muuten tosi hyvin tuohon jouluiseen lumimuffinipohjaan. Vaikka rasvaa tuli aika paljon, uskalsi näitä nyt yhden kaksi ottaa laihiksesta huolimatta!

100 päivää ilman... karkkia!

Eksyin hiljattain katsomaan telkusta 100 päivää ilman viinaa -ohjelmaa, mistä sain idean tähän omaan 100 päivää ilman karkkia haasteeseeni. Alkoholia ei tule käytettyä enää juuri ollenkaan, oikeastaan viimeiset neljä-viisi vuotta ovat menneet lähestulkoon tipattomana ihan itsestään, ilman sen kummempaa eforttia (asiassa on tietty auttaneet ikääntyminen ja vakiintuminen, muutto periferiaan, toiveet raskaudesta, kaksi raskautta ja pitkät imetykset sekä niiden myötä pikkulapsiperheen arki, johon alkoholinkäyttö nyt ei vaan sovi monestakaan syystä). Koska tuo 100 päivää ilman viinaa olisi ollut mulle siis ihan liian helppo eikä juuri toisi mitään muutosta elämiseen, päätin tarttua härkää sarvista ja haastaa itseni elämään 100 päivää ilman karkkia (yli kolme kuukautta, auts!). Mistään totaalisesta sokerilakosta ei ole kyse, aion sallia itselleni esim. joitain leipomuksia silloin tällöin, mutta tarkoitus on vähentää turhaa sokerin käyttöä ja sitä kautta toivottavasti vaikuttaa positiivisesti omaan jaksamiseen ja olemukseen.

Karkista on tullut mulle, niin kuin varmaan monelle muullekin pienten lasten vanhemmalle, helppo tapa palkita tai lohduttaa itseään kiireisen arjen keskellä. Se on helposti ansaittu herkku iloon, väsymykseen, alakuloon, ketutukseen ja mitä näitä nyt on. Sit on tietysti perjantaipussi, viikonloppuhan ei voi alkaa ilman kunnon sokeritankkausta. Erikseen on vielä autokarkit, jotain nopeaa ja helposti syötävää verensokerinnostattajaa pahimpaan nälkään matkalla kaupasta kotiin. Puhumattakaan sairauskarkeista, kipeänähän saa vetää kaksin käsin sitä mikä maistuu. Ja tietty leffakarkit, mutta niistä en voi kyllä luopua, mikä tarkoittaa mun osalta myös 100 päivän boikottia leffateatteriin, sorry! 

Mutta joo, tässä on oikeastaan jo muutama päivä lakkoa takana, eli loppiaisena tungin viimeiset namut vähään aikaan kitusiini (eli jos lyhyellä matikallani laskin oikein, seuraava karkkipäivä olis 17.4. - o-ou, pääsiäisenä tekee tiukkaa...). Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Jopa töissä olen pystynyt kävelemään tyynesti kahvihuoneeseen jätettyjen suklaarasioiden ohi. Myönnettäköön, että eilisiltana olin vähällä käydä olkkarin lipaston päällä edelleen nököttävän piparikaupungin isompien talojen kattorakenteisiin, mutta sainpas kuitenkin pidettyä näppini kurissa (hyvä minä!). Palaan raportoimaan tähän haasteeseen liittyvistä kokemuksista aika ajoin myöhemmissä postauksissa.

Lähde mukaan, jos innostuit!

Joulukarkeista parhaat syöty päältä - haaste voi alkaa!

Virkatut "happy lightsit"

Paljon on näkynyt viime vuosina blogeissa ihania happy lights -valoketjuja, joista olen itsekin haaveillut. En ole saanut ostettua, mutta törmäsin Jonna Hietalan Kerällä -kirjassa ideaan toteuttaa vastaavanlainen palloketju (tietysti ilman valoa) virkkaamalla. Siis tuumasta toimeen, ja mohairlangan jämäkerät jalostukseen. Tällainen tuli, ja meillä se on roikkunut kesästä asti olkkarin verhotangossa. Aika helppo ja nopea toteuttaa :) 

Katsaus menneeseen ja tulevaan vuoteen

Niin se vaan saatiin vuosi 2014 päätökseen ja uusi vuosi alkuun. Mennyt vuosi on pitänyt ennen kaikkea sisällään opettelemista nelihenkisenä perheenä elämiseen. On ollut ihanaa seurata poikien kasvua ja kehitystä: Tähtisilmä (2v10kk) oppi jo kesällä päiväkuivaksi, ja joulun alla jäivät tarpeettomiksi myös yövaipat, samaten tutit luovutettiin Korvatunturin tonttuvauvoille (vauva-aika on auttamattomasti jäänyt taa...!). Omppuposki (1v1kk) on kehittynyt vuoden aikana pikkuvauvasta taaperoksi, ja harjoittelee parhaillaan puhumista ja kävelyä. Pikkuhiljaa pojille on löytynyt myös yhteinen huumori ja leikit.

Erityisesti syksy on kuitenkin ollut aika raskas, mikä iskeytyi tajuntaan vasta joulunpyhinä, kun ehdin vähän hengähtää - pari päivää joulun jälkeen olisin voinut vain nukkua. Raskaan ja stressaavan syksystä ovat tehneet erityisesti työkuviot sekä työn ja perheen yhdistäminen, kuopuksen levottomat yöunet ja loppuvuoden perheessämme jyllännyt flunssakierre. Samalla huolenpito omasta itsestä on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin.

Mulla ei ole ollut tapana tehdä mitään ihmeellisiä uudenvuodenlupauksia, mutta aina sama kunto- ja ruokaremppa pyörii joulun mässäilyjen jälkeen mielessä. Tässä elämäntilanteessa aika ja energia eivät kuitenkaan riitä mihinkään erityiseen kuntokuuriin tai eri ruokien kokkaamiseen itselle ja muulle perheelle. Sen sijaan teen pari pikku muutosta, joiden uskon lisäävän omaa ja sitä kautta muunkin perheen hyvinvointia ja jotka lisäksi ovat suhteellisen helposti toteutettavissa:

1. Nukun enemmän - Pyrin menemään vähäön aikaisemmin nukkumaan, mikä on tällä hetkellä käytännössä ainoa keino lisätä unen määrää. 
2. Järkeistän ajankäyttöäni - Pyrin tarkemmin erottamaan työn ja vapaa-ajan, ja lokeroin tietyt asiat vain tietyille viikonpäiville.
3. Juon enemmän vettä - Pyrin juomaan vähintään kaksi litraa päivässä vettä, ja hillitsemään siten näläntunnetta ja parantamaan aineenvaihduntaa.

Ei kuulosta kovin vaikealta! Haastan itseni tässä kevään mittaan myös yhdessä toisessa jutussa, mutta siitä lisää myöhemmissä postauksissa.

Energisempää Uutta Vuotta 2015!