Eksyin hiljattain katsomaan telkusta 100 päivää ilman viinaa -ohjelmaa, mistä sain idean tähän omaan 100 päivää ilman karkkia haasteeseeni. Alkoholia ei tule käytettyä enää juuri ollenkaan, oikeastaan viimeiset neljä-viisi vuotta ovat menneet lähestulkoon tipattomana ihan itsestään, ilman sen kummempaa eforttia (asiassa on tietty auttaneet ikääntyminen ja vakiintuminen, muutto periferiaan, toiveet raskaudesta, kaksi raskautta ja pitkät imetykset sekä niiden myötä pikkulapsiperheen arki, johon alkoholinkäyttö nyt ei vaan sovi monestakaan syystä). Koska tuo 100 päivää ilman viinaa olisi ollut mulle siis ihan liian helppo eikä juuri toisi mitään muutosta elämiseen, päätin tarttua härkää sarvista ja haastaa itseni elämään 100 päivää ilman karkkia (yli kolme kuukautta, auts!). Mistään totaalisesta sokerilakosta ei ole kyse, aion sallia itselleni esim. joitain leipomuksia silloin tällöin, mutta tarkoitus on vähentää turhaa sokerin käyttöä ja sitä kautta toivottavasti vaikuttaa positiivisesti omaan jaksamiseen ja olemukseen.
Karkista on tullut mulle, niin kuin varmaan monelle muullekin pienten lasten vanhemmalle, helppo tapa palkita tai lohduttaa itseään kiireisen arjen keskellä. Se on helposti ansaittu herkku iloon, väsymykseen, alakuloon, ketutukseen ja mitä näitä nyt on. Sit on tietysti perjantaipussi, viikonloppuhan ei voi alkaa ilman kunnon sokeritankkausta. Erikseen on vielä autokarkit, jotain nopeaa ja helposti syötävää verensokerinnostattajaa pahimpaan nälkään matkalla kaupasta kotiin. Puhumattakaan sairauskarkeista, kipeänähän saa vetää kaksin käsin sitä mikä maistuu. Ja tietty leffakarkit, mutta niistä en voi kyllä luopua, mikä tarkoittaa mun osalta myös 100 päivän boikottia leffateatteriin, sorry!
Mutta joo, tässä on oikeastaan jo muutama päivä lakkoa takana, eli loppiaisena tungin viimeiset namut vähään aikaan kitusiini (eli jos lyhyellä matikallani laskin oikein, seuraava karkkipäivä olis 17.4. - o-ou, pääsiäisenä tekee tiukkaa...). Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Jopa töissä olen pystynyt kävelemään tyynesti kahvihuoneeseen jätettyjen suklaarasioiden ohi. Myönnettäköön, että eilisiltana olin vähällä käydä olkkarin lipaston päällä edelleen nököttävän piparikaupungin isompien talojen kattorakenteisiin, mutta sainpas kuitenkin pidettyä näppini kurissa (hyvä minä!). Palaan raportoimaan tähän haasteeseen liittyvistä kokemuksista aika ajoin myöhemmissä postauksissa.
Lähde mukaan, jos innostuit!
Joulukarkeista parhaat syöty päältä - haaste voi alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti ilahduttaa!