Tuplasynttärit!

Meillä juhlittiin menneenä lauantaina tuplasynttäreitä, kun viikon sisään kuopus täytti kaksi vuotta ja minä vähän enemmän, pyöreät 30v. Samalla juhlittiin myös pienesti pikkujouluja; oltiin koristeltu kotia jo vähän joulutunnelmaan ja kaikki lapset saivat pienet paketit pikkujoulukuusen alta. Juhlat onnistuivat hyvin ja kaikilla tuntui olevan kivaa, ja meitä muistettiin ihanilla lahjoilla. Kiitokset osallistujille :) Kuvapläjäys puhukoon puolestaan!

Suolaisesta pöydästä löytyi kana-pastasalaattia, melonisalaattia, kasvispiirakkaa, kinkku-aurakierteitä, lihapullia ja patonkia.

Kasvispiirakka oli aika veikeän näköinen, ja makuakin siinä oli täytteeseen tulleiden erilaisten, voimakkaiden juustojen ansiosta. Ohje kuukaudentakaisesta Kotivinkistä.

Kaksivuotiaan kakun toteutin Kinuskikissan Huurteisen syyskakun ohjeella, mutta mantelimassan korvasin suklaanmakuisella sokerimassalla, joka sopi kakkuun erityisen hyvin. Myös koristelun tein vähän erilailla, omppujen tilalla kesällä pakastettuja kirsikoita.

Minun kakkuni oli kermaruusukakku, jonka täytteeseen ruusuvesi toi ihanan aromin.

Lahjaksi sain ihania kukkia...

...uuden polkupyörän...

...ja kauniin "biologisen kellon", joka ei tosin tikitä :)

No tuntuuko elämä nyt erilaiselta, kun olen hypännyt uudelle vuosikymmenelle? Eipä oikeastaan... Suurimmat mullistukset ovat jo tapahtuneet jälkikasvun myötä. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! Ja lisäksi olen supertyytyväinen, että koti tuli jo aika lailla siivottua joulukuntoon juhlavalmisteluiden yhteydessä. Nyt voinkin sitten keskittyä joululahjojen viimeistelyyn, leipomiseen ja joulufiilistelyyn, joita voit seurata huomenna alkavassa blogijoulukalenterissa. Jep, päätin nyt kuitenkin ottaa tänäkin vuonna haasteen vastaan, tervetuloa mukaan!

3 + 1 nettihittiä - vai hutia?

Olen tässä syksyn mittaan testaillut muutamia netti- ja blogihiteiksi tai someilmiöiksi nousseita reseptejä, ihan vaan mielenkiinnostani.

Ekana listallani oli banaaniletut, jotka hetken googlailtuani toteutin yhdistelemällä muutamia reseptejä. Sekoitin keskenään yhden soseutetun banaanin, 2 munaa, vähän vaniljasokeria ja noin 1 rkl vehnäjauhoja. Sitten paistoin pannulla neljä pienehköä lettua, jotka tarjoilin mustikoiden ja suklaakastikkeen kanssa. Banaania inhoava isäntä ei näistä arvatenkaan ihastunut, eivätkä oikein lapsetkaan. Itselleni nuo kuitenkin maistuivat suht hyvin, mutten tiedä jaksanko niitä vain omaksi ilokseni kokkailla. Siis ei jatkoon meidän ruokataloudessa!

Seuraavaksi kokeilin terveelliseksi mainostettuja lehtikaalisipsejä. Pyörittelin öljyssä pussillisen valmiiksi pilkottua lehtikaalia, laitoin ne pellille ja ripottelin päälle suolaa. Uunissa nämä paistuivat rapeiksi 150 asteessa 20-25 minuutissa (ohje täällä). Nämä toimivat mainiona lisäkkeenä sienikeitolle ja maistuivat erityisesti meille aikuisille. Ohjeesta tulee vaan aika iso satsi, joten maisteltavaa liikeni naapureillekin. Peukku ylös kuitenkin näille!

Parin vuoden takaisesta hitistä, avokadopastasta, olen kokeillut muutamaakin versiota: joissain versioissa on mukana tuorejuustoa tai kermaa, joissain ei. Alkuperäisen Gullichsenin reseptin sijaan kokeilin viimeksi chilitöntä versiota, uskoen sen uppoavan lapsiin tulista kaveriaan helpommin. Meille aikuisille tämäkin versio maistui, mutta lapset eivät niin välittäneet - liekö vihreä väri ollut niin vieras pastan yhteydessä? Ehkä jossain kohtaa koetan tätä uudelleen.

Yksi kokeilematta oleva somehitti on suklaa-voitaikinaleivonnainen, ns. kahden aineen suklaalevypiirakka. Ajatuksena suklaalevyn kääräiseminen voitaikinaan kuulostaa aika rasvaiselta, mutta herkulliseltahan tuo toki näyttää, eikä ainakaan ole monimutkainen valmistaa. Uskaltaisikohan kokeilla? Onko sinulla kokemusta tästä?

Ensilumi ja viikonlopun kuulumiset

Lauantaina tänne meillekin satoi vihdoin ensilumi ja viikonloppuna saatiin muutenkin nauttia ihanista pakkaspäivistä. Jännää, miten muutaman sentin lumikerros saa lapset haltioitumaan, kissan pysyttelemään sisällä läpi yön ja omankin mielen muuttumaan valoisaksi ja jouluiseksi. Sain valtavan, ennalta arvaamattoman tarmonpuuskan, jonka siivittämänä tehtiin yläkertaan jo joulusiivous ja siirrettiin vihdoin lasten leikkihuone esikoisen makuuhuoneesta alakerran makuuhuoneeseen, joka tosin viime vuodet on toiminut omana työpisteenäni, vierashuoneena ja lasten vaipan- ja vaatteidenvaihtotilana. Siis lelut tuli lajiteltua, yläkerran ikkunat ja lattiat pestyä, verhot ja petivaatteet pestyä ja yleisesti järjesteltyä paikkoja. Lisäksi kävin lenkillä molempina päivinä! Olen tyytyväinen, koska sain tehtyä kodin eteen tänä yhtenä viikonloppuna enemmän kuin varmaan koko lokakuussa yhteensä ja toisekseen mukavassa aikataulussa joulua ajatellen. Vähän ollaan jo koristeitakin laitettu esiin, kerrankin ajoissa, että niistä ehtii nauttia ennen kuin niihin joulun jälkeen äkkiä kyllästyy. Mukavasti sujuneen viikonlopun kruunasi sunnuntai-illan glögihetki <3 Kivaa alkanutta viikkoa!

Kuukauden sääkuva 3/12

Pimeys ja hajamielisyys yllättivät tämän sääkuvaajan lokakuussa, joten vuoden sääkuvista osa 2/12 jäi nyt valitettasti puuttumaan. Mutta jatketaan silti tätä sääkuvahaastetta osalla 3. Marraskuu on ollut sateinen ja synkkä, mutta aika lämmin, pakkasen puolelle on menty tähän mennessä vain muutamaan otteeseen yöllä. Maisema näyttää aika ankealta, syyskuussa kuvissa näkynyt vihreä on kadonnut lähes kokonaan, lehtipuut ovat pudottaneet lehtensä ja ruskeita talventörröttäjiä näkyy siellä täällä. Huomaan kaipaavani lunta ja valoa tämän tästä - saas nähdä, saako niitä taltioitua joulukuun sääkuvaan.

17.11.2015

Joulu hiipii meillekin...

Pakko se on myöntää, joulumieli on vallannut minut jo täysin ja pikkuhiljaa hiipivät jouluiset koristeet ja puuhat kotiinkin. Olen antanut itselleni luvan tunnelmoida ja kuunnella joululauluja marraskuun alusta lähtien - en vielä niitä rempseimpiä lurituksia, vaan esimerkiksi rauhallista Samuli Edelmanin Hiljaisuuden valo -levyä ja Juha Tapion joululevyä. Mukavaa taustamusiikkia esim. viikonlopun aamiaspöytään :) Päätin myös tänä vuonna aloittaa jouluiset puuhat hyvissä ajoin, ettei tule sitten kaikkea jätettyä joulukuun viikonloppuihin. Siispä paistoimme poikien kanssa ekan erän joulutorttuja ja keitin myös ekat riisipuurot ja väskynsopat menneenä viikonloppuna. Ikean reissulta mukaan piti saada huonekuusi. Toivottavasti saan sen pidettyä hengissä mahdollisimman pitkään. Ei tosin luulisi, että tuo kasvi nyt ottaisi niin helposti nokkiinsa hajamielisestä kastelusta (tai sen puutteesta). Vielä kun tulis pikkasen lunta!

Kiinnostavat kartat

Meillä on tämän syksyn ykköshitiksi noussut lasten, erityisesti kolmevuotiaan esikoispojan, keskuudessa erilaiset kartat ja maiden liput. Innostus sai varmaan alkunsa siitä, että veljeni asuu parhaillaan Norjassa, ja hänen asuinpaikkaansa on muutamaan otteeseen tutkittu mummilan karttapallosta tai kotona lasten pehmokarttapallosta. Lisäpontta innostukseensa poika sai löydettyään matka-albumimme väliin talletetun matkamuiston, Alanyan pienen turistikartan, jonka olin säästänyt Isännän ja minun reissulta ajalta ennen lapsukaisia. Tuota turistikarttaa onkin sitten luettu kulumille asti. Alkusyksystä kirpparilta tarttui mukaan eurolla vanha karttakirja, joka sekin on ollut syksyn luetuimpia. Eikä haittaa, vaikkei se ihan ajantasainen olekaan, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Pienen karttapureman itsekin saaneena innostuin maalaamaan pojalle kartan merirosvohenkeen, aarteineen ja vaaranpaikkoineen. Sekin on ollut suosittu, ja tarkoin varjeltu vähän kovakouraisemmalta pikkuveikalta.

Joulupukin konttiin bongasin kiehtovasti kuvitetun ja paljon kiinnostavia yksityiskohtia sisältävän Suuren karttakirjan (Alexandra & Daniel Mizielinsky). En malta odottaa, että päästään sitä yhdessä joulunpyhinä selailemaan. Samalla tulee hyvin päivitettyä omaakin maantietoutta :)

Yllätys postista

Osallistuin taannoin syksyllä Unelmikon blogiarvontaan, jossa sitten voitinkin - ihka ensimmäistä kertaa blogiurani aikana! Palkinto oli jo päässyt minulta vähän unohtumaankin, kunnes Posti toi alkuviikosta mystisen saapumisilmoituksen. Hämmästykseni määrää on vaikea kuvailla, kun kävin noutamassa ison ja painavan laatikon lähipostista. Hämmästely jatkui vielä kotona, kun paketista paljastui käsinmaalattu kori, joka oli täytetty herkuilla, villasukilla, avaimenperillä, teekupeilla, askartelulehdillä ja löytyipä pohjalta vielä saaristolaislimppukin. Olimme kaikki vaikuttuneita tästä lähetyksestä, ja tuntui kuin olisimme saaneet ensimmäisen joululahjan. Lämmin kiitos vielä  sinulle Unelmikko! Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu :)