Meillä on tämän syksyn ykköshitiksi noussut lasten, erityisesti kolmevuotiaan esikoispojan, keskuudessa erilaiset kartat ja maiden liput. Innostus sai varmaan alkunsa siitä, että veljeni asuu parhaillaan Norjassa, ja hänen asuinpaikkaansa on muutamaan otteeseen tutkittu mummilan karttapallosta tai kotona lasten pehmokarttapallosta. Lisäpontta innostukseensa poika sai löydettyään matka-albumimme väliin talletetun matkamuiston, Alanyan pienen turistikartan, jonka olin säästänyt Isännän ja minun reissulta ajalta ennen lapsukaisia. Tuota turistikarttaa onkin sitten luettu kulumille asti. Alkusyksystä kirpparilta tarttui mukaan eurolla vanha karttakirja, joka sekin on ollut syksyn luetuimpia. Eikä haittaa, vaikkei se ihan ajantasainen olekaan, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Pienen karttapureman itsekin saaneena innostuin maalaamaan pojalle kartan merirosvohenkeen, aarteineen ja vaaranpaikkoineen. Sekin on ollut suosittu, ja tarkoin varjeltu vähän kovakouraisemmalta pikkuveikalta.
Joulupukin konttiin bongasin kiehtovasti kuvitetun ja paljon kiinnostavia yksityiskohtia sisältävän Suuren karttakirjan (Alexandra & Daniel Mizielinsky). En malta odottaa, että päästään sitä yhdessä joulunpyhinä selailemaan. Samalla tulee hyvin päivitettyä omaakin maantietoutta :)
Beautiful. :)
VastaaPoistaThank you Linda :)
Poista