Aina silloin tällöin (lähinnä keväällä kylvön ja syksyllä puinnin aikaan) mun tekisi mieli täräyttää tämä mietelause maajussi-appiukolleni (mutten tohdi). Niinpä tein siitä huoneentaulun hänelle joululahjaksi, josko näin joulun aikaan tällainen voisi vaikka vähän naurattaakin ;) Mietelause on alkujaan jostain pikkukirjasesta, johon on koottu tarinoita ja sanontoja kotipaikkakunnaltani Kustavista. En nyt saa mieleeni ko. kirjasen nimeä, mutta tämä ja muutama muu oivallinen tokaisu on jäänyt tuosta opuksesta elävästi mieleen. Sopisi kyllä hieman muokattuna moneen muuhunkin ammattiin tai ylipäätään tällaiselle murehtijalle ja stressaajalle, joksi itsekin tunnustaudun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti ilahduttaa!