Täällä ollaan, edelleen

Heipä heit piiitkästä aikaa ja parempaa alkanutta vuotta 2021💙 Pitkähköksi venyneelle blogihiljaisuudelle on useampi luonnollinen selitys: someton joululoma, töihin hukuttautuminen vuoden lopulla, selkävaivat ja niitä seurannut unettomuus. Jep, ei mennyt vuodenvaihde kuin Strömsössä, vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Painoin hulluna töitä joulukuun (kaikkea oli kasautunut), skippaamalla tauot ja virkistävät taukoverryttelyt, ajatellen, että sitten lomalla levätään kunnolla. Vaan kuinkas kävikään: kun loma alkoi, selkä veti huonosta työasennosta ja puutteellisesta kotitoimiston ergonomiasta johtuen kunnolla jumiin, alkoi jatkuvat päänsäryt ja repaleiset yöt ensin selän takia valvoen, sitten jo vähän muutenkin nukkumista stressaten. Vaikkei kaksisia lomasuunnitelmia ollutkaan, jäivät ne vähäisetkin, kuten neulominen ja opiskelu, tekemättä. Kantapään kautta tuli taas opittua, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. No, onneksi pikkuhiljaa on löytynyt apuja selkään ja muutenkin olo alkaa helpottaa. 

Samalla on kuitenkin alkanut toden teolla nyppiä tämä koronatilanne ja ikävä vanhaa normaalia kohtaan sen kuin kasvaa... Nyt olen huomannut, että se kun työt ovat aina läsnä kotona (lomallakin), on alkanut vaivata. Toisaalta samaan aikaan koen iloa siitä, että työnteko on mahdollista kotoa käsin, eikä siten tarvitse altistua koronalle, aikaa ja rahaa säästyy, kun työmatkat jäävät pois jne. Loppuvuodesta konkretisoituivat kuitenkin homman varjopuolet: ei ole niin helppoa jättää asioita päivän päätteeksi työpaikan oven taakse, kun työpaikka on kotona. 

Jo viime vuonna olen alkanut opetella erilaista suhtautumista itseeni, elämään yleensä ja työntekoon. Olen yrittänyt oppia sietämään riittämättömyyden tunteita ja opetella myötätuntoista suhtautumista itseeni. Samalla periaatteella olen päättänyt jatkaa tämänkin vuoden, sillä sen suhteen opettelemista ja työsarkaa kyllä vielä riittää. Suorittamisen ja suoriutumisen sijaan yritän nauttia pienistä iloista ja keskittyä hoitamaan omaa kehoa ja mieltä lempeästi. Aikaisemmin esimerkiksi liikkuminen on merkinnyt veren maku suussa treenaamista, koronavuosi sen sijaan on saanut tutustumaan esim. joogaan (kiitos youtuben ilmaisten videioiden). Silti tunnen, että matka itseeni on vasta alkamassa. Nyt kun pahin pikkulapsiaikakin alkaa hellittää, olisi kiva tietää, kuka oikein olen ja mitä elämältä haluan. 

Huoh, tulipas tästä oikein vuodatus... Tällaisin ajatuksin kuitenkin uuteen vuoteen, nyt jo arjen syrjässä vahvemmin kiinni. Käsityöpostauksiakin on taas tulossa piakkoin, jahka saan töitä pääteltyä. Iloitsen lumesta, joka vihdoin saatiin tänne Turun seudullekin⛄ Ulkokuvat ovat tutulta metsälenkkireitiltä kotimme läheltä, mutta hassua miten lumi muuttaa maisemaa ja tuttuja polkuja oli vaikea löytää, kun puut olivat notkahdelleet polun päälle raskaan lumen painosta. Miten sinun alkuvuotesi on lähtenyt liikkeelle? 

It's been a long time since I've written... But I'm still here! The turn of the year was a bit rough for me: first I suffered from seriuos back pain issues (too much work and no exercise in December), which eventually caused insomnia. Now I'm better, hoping that the pandemia situation also gets better during the spring - I miss so much the old normal, being able to work in an office and not from home all the time. Let's hope that this year will be better than the last one - how has your 2021 started?