Lehtivanttuut ja valonpilkahduksia

Viime lauantaina paistoi aurinko, ja ilmassa oli jo vähän kevään tuntua kun sää oli muutenkin plussan puolella. Vaikka sunnuntaina jo vaihtui lumiräntään, tuntui että tuo pieni valonpilkahdus auttoi lataamaan akkuja paremmin kuin mikään aikoihin ja olo oli pitkästä aikaa iloinen ja levollinen. Ehkä tästä vuodesta kuitenkin tulee ihan hyvä 💛 Auringon vielä laiskasti heitellessä viimeisiä säteitään, sain kuvattua lehtivanttuut, jotka tällä kertaa tein itselleni. Niiden tekemiseen meni valehtelematta kuukauden päivät (tai oikeastaan illat), etenkin jos laskee mukaan sen, että toisen vanttuista purkasin kun olin kerennyt jo aika pitkälle. Alkuperäisohjeen mukaan tehtynä vanttuista olisi tullut liian leveät omaan käteen, joten päädyin hiukan muuttamaan kuviota. Lankana mulla oli tässä Novitan Venla, joka näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä omaan makuun vähän turhan ohkainen työstettäväksi (never again - tai never say never...). Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, nyt kun tekemisen tuskakin jo on unohtunut (tein nämä jo marraskuussa, mutta päättelin vasta viime viikolla). Viikonloppuna tein myös kevyen (tai no ainakin rasvattoman) sharlotkan, kun meitä nimpparisankareitakin oli viime viikolla perheessä kaksin kappalein, vieläpä samana päivänä :)

Mikä ei kuulu kuvaan? Jokatalvinen (jännitys ei vaan komedia)näytelmä; Viiru odottelee lintuja suoraan suuhun lentäväksi, laihoin tuloksin.

I finally finished these "leaf mittens" or lövvantar, as the original model is named. Had to make some modifications, since I used a different yarn than in the original pattern. These took quite a long time to make, but I'm quite pleased with the result. These are for myself :) Last weekend we got the first hint of spring, when it was sunny. That made me so happy and hopeful - maybe 2021 isn't gonna be so bad afterall 💛