lauantai 2. toukokuuta 2020

Kepparirakkautta



Heh, kaikkeen sitä ryhtyy, kun viettää tarpeeksi aikaa kotona. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että pojat kaivoivat vuosia sitten saamansa kepparit esiin autotallista ja innostuivatkin niillä leikkimään viikon parin aikana enemmän kuin koko niiden meillä olemassa olon aikana. Ongelmaksi heppaleikeissä tuli, ettei kuopuksella ollut omaa heppaa. Siitä se ajatus sitten lähti, ja ruvettiin kaivelemaan villasukkavarastoja. Täytteen heppa sai vanhasta tyynystä, yksityiskohdat (korvat, silmät ja otsalaikku) askarteluhuovasta, valjakset virkkasin. Harjaksi kiinnitin kotoa löytynyttä lankaa ryijysolmuilla. Ainoa, mikä piti ostaa, oli harjanvarsi. Tykästyin lopputulokseen itse niin kovasti, että vähän on jopa mietityttänyt, annanko sitä (ulko)leikkeihin ollenkaan... Ei vaineskaan, täytyy vissiin tehdä toinen, itselle. Oma heppahulluuskausi oli joskus varhaismurkkuna, ja jäi aika lyhyeksi ja laimeaksi (Nummelan ponitallit luin ja vähän aikaa seiniä koristivat heppajulisteet). Ehkä tää heppavillitys sitten iskeekin uudelleen näin varttuneemmalla iällä, ainakin näillä suht kesyillä ja tottelevaisilla keppareilla ;) Tämän yksilön tyttäreni nimesi Tähdeksi.



Mukavaa vappuviikonlopun jatkoa!

18 kommenttia:

  1. Tähti on niin rauhallisen näköinen heppa pastellinvärisine olomuksineen,että minäkin ehkä uskaltautuisin satulaan.😊
    Sillä on hienot valjaat ja lauhat silmät.Uskon,että tyttäresi on mitä onnellisin hepan omistaja tällä hetkellä.
    Minäkin kävin poneilla alkeiskurssin,mutta kun siirryttiin oikeisiin hevosiin,kerran harjatessa suuri heppa vaistosi teinitytön pelon ja meinasi litistää pilttuutaan vasten.Siihen loppui hevosharrastus,joka oli muutenkin vähän "laumahysterian"aikaansaannosta kohdallani.😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä yksilö ei helpolla pillastu :) Joukkohysteriaa taisi omakin hetkellinen heppahulluus olla, mutta kun lähellä ei ollut tallia, niin jäi aika lyhyeksi haaveiluksi.

      Poista
  2. Sievä Tähti-keppari <3 Hyvin hoidettu pinkki harja, virkeä ja kiltti katse. Minäkin olen aikoinaan Nummelan Ponitallin kirjat. Ihan super jännittäviä kirjoja, joita luin valoisina kesäöinä ja voi mahdoton, kun jännitti Kikan ja hänen ystäviensä seikkailut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Juu kyllä, Nummelan ponitalli -sarja oli ihan huippu, toivottavasti niitä on vielä saatavilla kun tyttö tuosta vähän kasvaa. Voisin nostalgiahuumassa lukea itsekin kirjan tai pari ;)

      Poista
  3. Wau mikä neitiheppa! Oli varmaan tosi kiva suunnitella ja toteuttaa. Noista saa varmaan ties minkä näkösiä, kun innostuu. Hepan paras ystävä ja kouluttaja on varmasti tyytyväinen tallin uuteen tulokkaaseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Voi kyllä, tätä oli kiva tehdä ja saajalle lopputulos oli myös mieleinen :)

      Poista
  4. Onpa upea heppa :) Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
  5. Tuosta tuli tosi hieno! Olen itsekin tehnyt muutaman siskoni tytölle. Melkein olen tehnyt itsellenikin, mutta en ainakaan vielä....Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Yllättävän hauskaa puuhaa. Äitinikin oli oikein kepparikurssilla, jossa huovutettiin ja tehtiin vähän pidemmän kaavan mukaan muutenkin. Mutta tämäkin oli nopeudessaan ihan mukava pikkuprojekti :)

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa!