Kirja-arvostelussa Aikuisten leikkikirja

Kuulun ihmisiin, jotka suhtautuvat leikkimiseen hieman ristiriitaisesti. Toisaalta saatan tuntea itseni vaivaantuneeksi esim. päiväkoti-ikäisen vanhempainilloissa, joissa vanhemmat laitetaan leikkimään samoja leikkejä kuin mitä lapset päivähoidossa ovat kokeilleet. Enkä ole oikein (enää) hyvä leikkimään barbeilla tai legoilla, vaikka lapset välillä pyytävätkin. En myöskään ole rohkein heittäytyjä, ainakaan tuntemattomassa porukassa. Toisaalta olen aina tykännyt kaikenlaisista peleistä, visailuista ja kisailuista, ja kilpailuhenkeäkin löytyy. Aikana ennen lapsia vietimme toisinaan kokonaisia mökkiviikonloppuja pelaten porukalla niin korttia kuin kaikenlaisia lautapelejä Trivial Pursuitista Rappakaljaan. Nykyäänkin illanvietto ilman minkäänlaista ohjelmaa tuntuu vähän tylsältä, erityisesti jos ei juurikaan tunne muita juhlijoita. Pelit, leikit, kisailut ja visailut ovatkin oiva ja luonnollinen tapa paitsi pitää hauskaa, myös tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä esim. omissa jokavuotisissa terassibileissä meillä on vähintäänkin ollut tietovisaa ja myös joitakin fyysisempiä lajeja (esim. Speden spelit -tyylisiä aktiviteetteja), joissa ollaan joukkueittain kisailtu. Voi miten harmittaakin, että koronan takia jäivät viime kesäiset pippalot pitämättä, toivottavasti jälleen ensi kesänä... Myös vieraillessamme esim. vanhempieni luona vietämme usein iltaa itse keksimiämme tietopelejä pelaten. Lasten synttäreilläkin meillä on usein ollut esim. synttärisankariin liittyvä tietovisa, joka on saattanut olla ihan kynä-paperi-visa tai kerran toteutin vastaavan myös Kahoot!-sovelluksella. Someaikana, jolloin moni aikuinenkin viettää tunteja nenä kiinni älylaitteessa, yhteiset peli- ja leikkihetket ovat virkistävää vaihtelua ja parhaimmillaan niistä tulee ikimuistoisia.   

Olinkin aika innoissani, kun sain Tuuma-kustannukselta arvosteltavakseni Metti Vuoskun ja Anette Siilin kokoaman Aikuisten leikkikirjan. Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin, mitä kaikkia uusia ideoita saisin tuleviin illanviettoihin. Ja löytyihän niitä! Kirjassa on kaiken kaikkiaan 35 eri leikkiä, jotka on jaettu neljään eri teemaan. Ystävien kesken -osiossa on nimensä mukaisesti leikkejä, jotka sopivat esim. illanviettoihin ystävien kesken, syventämään keskusteluja, herättämään uusia ajatuksia tai uppoutumaan vanhoihin muistoihin. Kuinka hyvin tunnemme? -osion leikit auttavat tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta myös itseen, kumppaniin tai ystäviin uusin silmin. Vietä kanssani hetki aikaa -teeman leikit ovat nopeita ja sopivat ajankuluksi pieniin, tylsiltä tuntuviin hetkiin tai esim. automatkoille. Viimeisen, Tässä menee tovi -teeman leikit puolestaan vievät nimensä mukaisesti vähän enemmän aikaa. Kirjan leikit vaativat enimmäkseen ”päätä” (älyä, huumorintajua, kekseliäisyyttä, uteliaisuutta), eikä niinkään esim. fyysistä taituruutta.
  
Kirjan leikeissä viehättää niiden helppous: etukäteisvalmisteluja tai erityisiä välineitä ei juurikaan tarvita, vaan yleensä kynä ja paperi riittävät, ja jossain leikissä pärjää pelkällä peukullakin. Muutama leikeistä oli jo entuudestaan tuttu, kuten Kuka minä olen tai Tapahtumabingo, josta kirjassa tosin annetaan paljon hauskempi versio kuin mihin on esim. häissä törmännyt. Uusi versio sopisi mainiosti esim. työporukan pikkujouluihin :D Huomasin osan leikkien kohdalla miettiväni myös erilaisia sovelluksia koko perheen versioiksi esim. puuduttavien automatkojen ratoksi, tai virtuaalisia versioita esim. Zoomin kautta pelattavaksi. Ammattini kautta pohdin myös joidenkin leikkien soveltuvan esim. ryhmäyttämiseen ja tutustuttamiseen opetus- ja koulutustilanteissa.

Nostan esiin yhden ennakkosuosikin, Tunnustusleikin, joka päätyy ehdottomasti kokeiltavaksi. Siinä jokainen osallistuja kirjoittaa lapulle salaisuuden tai tunnustuksen, jota muut osallistujat eivät tiedä. Kaikkien tunnustukset laitetaan kippoon, josta kukin vuorollaan nostaa yhden ja lukee sen ääneen. Muut yrittävät arvailla, kenen tunnustus on kyseessä. Lopuksi tunnustuksen kirjoittaja paljastaa itsensä ja kertoo tarinan tunnustuksensa takaa. Tämäkin sopisi mainiosti tulevan pikkujoulukauden juhliin, vaikkapa työporukan kesken.

Kenelle kirjaa suosittelisin? Henkilölle, jolta löytyy pilkettä silmäkulmasta! Sellaiselle, joka tykkää heittäytyä leikkeihin ja peleihin. Toisaalta myös sellaiselle, joka ei ehkä ole vielä löytänyt leikin riemua tai on sen aikuisiällä unohtanut. Työporukan kahvihuoneeseen. Ehdottomasti teos on ainakin oivallinen lahjavinkki ihmiselle, jolla on jo kaikkea!

 

Millainen on sinun suhteesi leikkeihin ja peleihin? Iloa ja riemua pimeään marraskuuhun!

Arvostelukappale Aikuisten leikkikirjasta saatu Tuuma-kustannukselta.

Ruuhkavuodet vai huippuvuodet? - Kirja-arvostelussa Ruuhkavuosiopas

Määritelmän mukaan ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin vastuullasi on itsesi lisäksi muita ihmisiä. Usein nämä sattuvat sellaiseen kohtaan elämässä, kun työurallakin on paljon tapahtumaa ja saavutettavaa. Erilaisten vastuiden ja vaatimusten paine eri elämänalueilla kasvaa, ja arki ruuhkautuu. Kuulostaako tutulta?

Nämä kriteerit täyttyvät ainakin omalla kohdallani, kun huollettavia löytyy kolme ikähaarukalla 3-7 vuotta ja työura on siinä vaiheessa, että sitä pitäisi aktiivisesti edistää ja tulosta synnyttää tasaiseen tahtiin. Kun tähän yhtälöön lisää vielä kodin töineen, harrastukset (omat ja lasten), parisuhteen (ai niin, sellainenkin on) ja sosiaalisen elämän (ai minkä?), ruuhkaa ja kiirettä syntyy väkisinkin. Jossain välissä pitäisi myös huolehtia itsestään, omasta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Viime keväänä koin jonkinnäköisen pohjakosketuksen, väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja suoriutumiseen. Töissä jaksoin pinnistellä, mutta kotona sitten olinkin väsynyt ja kiroileva kiukkupussi, mikä vaan kasvatti itseinhon tunteita. Arjestamme tuntui kadonneen ilo. Huolestuin. Tajusin ettei näin voi jatkua enää kauan. Jotain oli tehtävä. Onneksi kesäloma tuli väliin ja tasasi vähän tilannetta.

Kuin tilauksesta sain nyt syksyllä käsiini Ruuhkavuosioppaan, joka on kuuden ruuhkavuosien keskellä elävän naisen kirjoittama. Teoksen alaotsikko "Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä" kuulosti omaan korvaan kyllä vähän liiankin imelältä, mutta jo viimeistään sisällysluettelon näkeminen tempaisi mukaansa. Kirja on jaettu viiteen osioon, joista ensimmäinen keskittyy itsetuntemukseen, toinen hyvinvointiin, kolmas arjen nallekarkkien järjestelyyn, neljäs tasapainon tavoitteluun ja viides töissä kukoistamiseen. Osioista löytyy myös monenlaisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden avulla omaa itseä, arkea ja työtä voi tarkastella syvemmin.

Makealle persona meinasin heti hypätä nallekarkkeihin, mutta esipuheen luettuani peruutin takaisin itsetuntemus-osioon, joka muodostaa pohjan kaikelle ja on tekijöiden mukaan avain pysyvämpään muutokseen. Kyllähän minäkin sen tajuan, että suuri osa arjen vaatimuksista sekä niihin liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat ihan itse aiheutettuja. Lisäksi omat tyhmät tapani ovat sellaisia, joista todennäköisesti kannattaisi pyrkiä eroon, kuten tapani velloa vanhoissa asioissa silloin kun olisi syytä kääntää jo katse tulevaan, etukäteen murehtiminen ja sen pohtiminen, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.

Hyvinvointiosiossa oli paljon tuttua ja itsestäänselvääkin, mutta vertauskuva "pue happinaamari ensin itsellesi" sai ajattelemaan oman hyvinvoinnin tärkeyttä ja sen merkitystä hyvälle arjelle. Tuntuu, että välillä omat tarpeet tulee työnnettyä sivuun liiankin helposti, vaikka juuri niiden huomioimisen myötä jaksaisi olla parempi äiti ja työntekijä.

Arjen nallekarkit -osio keskittyy arjen järjestelemiseen, mm. priorisointiin, kotitöihin, turvaverkkoihin, rahaan, rutiineihin ja aikavarkaisiin. Myös tässä osiossa on paljon tuttua asiaa, jota on tullut pohdittua aiemminkin, mutta myös uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia helpompaan arkeen. Tästä osiosta konkreettisesti meille tuli jäädäkseen jaettu sähköinen kalenteri hälytyksineen ja liitutaulumuistilista eteiseen, kun tajusin että kaikkien menojen ja mukaan otettavien asioiden muistaminen on ollut pelkästään omalla vastuullani (ja kun unohdin ekaluokkalaisen retkieväät ja saappaat metsäretkipäivänä). Myös joitakin muita juttuja aion ottaa käyttöön, kunhan lapset vähän vielä varttuvat ja pystyvät ottamaan enemmän osaa kodinhoitoon.

Tasapaino-osio herätteli pohtimaan sopivaa balanssia työn ja muun elämän välillä, läsnäolon taitoa ja omia rajoja. Ainakin itse saatan syyllistyä liikaakin autopilotilla etenemiseen ja multitaskingiin hetkissä, jolloin voisi pysähtyäkin. Ja tällaisia hetkiä haluaisin erityisesti lapsilleni tarjota nykyistä enemmän. Innostuin ilmoittautumaan Mindfullness-kurssille, josko sekin kehittäisi tietoisen läsnäolon taitoa. Opin myös tunnistamaan uupumuksen merkkejä, joista liiankin moni sopi viime keväiseen olotilaani. 

Viimeiseen, kukoista töissä -osioon tutustuminen, vei sittenkin eniten aikaa. Löysin siitä paljon ajattelemisen aihetta erityisesti tällaiselle generalistialalta valmistuneelle, jolle esim. omien vahvuuksien tai ylipäätään oman osaamisen sanoittaminen voi olla vaikeaa.

Mitä jäi käteen? Montakin juttua, mutta ainakin seuraavat ajatelmat jäävät oman mielen päälle toivottavasti pidemmäksikin aikaa:

- ajatus rikastamisvaikutuksesta: hyvinvointi työssä tuo positiivista virtaa kotiin ja toisinpäin

- omaa arkea niin töissä kuin vapaa-ajalla voi johtaa haluamaansa suuntaan

- oma hyvinvointi on tärkeä pohja hyvälle arjelle töissä ja kotona

- arjessa tarvitaan myös itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan

Arvelen, että tulen palaamaan teokseen vielä monasti, ja suosittelen sitä kaikille vastaavassa elämäntilanteessa eläville, jotka tahtovat pyrkiä kohti parempaa arkea. Voisivatko kuormittavat ruuhkavuodet sittenkin olla huippuvuosia tai superaikaa? Voisin suositella kirjaa lämpimästi myös toisenlaisia ruuhkavuosia elävälle, esim. omista vanhemmistaan huolehtivalle työikäiselle. Kirja sopisi erinomaisesti myös lukupiirityöskentelyyn, johon onkin annettu ohjeita teoksen loppupuolella.

Lähde: Hannola, L., Isoniemi, J., Kalliomäki, J., Rautanen, L., Rönnholm, L., & Salmivalli, R. (2019). Ruuhkavuosiopas. Teos on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleeksi.

Hetkiä luonnon kauneudessa / Helen Ahpornsiri

Mikä: Hetkiä luonnon kauneudessa (Helen Ahpornsiri, Tuuma-kustannus 2018)

Mitä: Pitelen käsissäni vähän tavanomaisesta poikkeavaa luontokirjaa. Asiasisällöltään kirja on jaoteltu vuodenaikojen mukaan neljään päälukuun, joissa kussakin käydään läpi keskeisiä kyseiseen vuodenaikaan liittyviä luonnontapahtumia. Esimerkiksi Kevät-luvusta löytyy asiaa mm. perhosten elämänkaaresta munasta aikuiseksi, sammakoiden elämästä lammella, lintujen pesänrakennuksesta ja puiden heräämisestä, ja Syksy-luvussa puhutaan mm. lintujen muutosta, ruskasta ja sienten ilmestymisestä. Keskeisistä vuodenkiertoon liittyvistä tapahtumista kerrotaan lyhyesti ja selkeästi, joten kirjaa voi lueskella hyvin koko perheen voimin. Mikä tekee kirjasta vähän erilaisen luontokirjan, on sen kuvitus. Kaikki kuvat on nimittäin koottu prässätyistä kasveista ja niiden osista; lehdistä, kukista, varsista ja siemenistä, käyttämättä pisaraakaan maalia. Kuvat ovatkin yksityiskohtaisuudessaan lumoavan kauniita, ja kerta toisensa jälkeen niistä löytyy jotain uutta, jota ei heti tullut panneeksi merkille. Kuvat ovat toinen toistaan taidokkaampia ja niihin on hienosti saatu vangittua eri vuodenaikojen värit. Tekijältä-osiossa kuvataan lyhyesti tekniikkaa kuvien taustalla. Helen Ahpornsirin omalta Youtube-kanavalta sen sijaan voi seurata yksityiskohtaisempia videoita kuvien valmistuksesta. Tämänkaltainen kuvitus vaikuttaa olevan ihan oma taiteenlajinsa, jota voisi olla vaikea ottaa haltuun tuosta vain. Kokeilemaan se kuitenkin inspiroi! Uskon lisäksi, että teos auttaa huomioimaan luonnonkauneutta ihan luonnossa liikkuessakin. Ainakin oma silmä on teoksen lehteilyn jälkeen herkistynyt ihan eri tavalla huomaamaan pienet yksityiskohdat monimuotoisessa luonnossamme.

Kenelle: Luontotaiteen ystävälle, luontoihmiselle, askartelijalle, lapselle tai lapsiperheelle

*Arvostelukappale teoksesta saatu Tuuma-kustannukselta