Ihan hyytelö(n)ä

Tämä oli taas niitä viikonloppuja, kun sunnuntai-iltana summaa tapahtumia ja alkaa miettiä, että olis voinut vaikka vähän levätäkin... Ollaan meinaan taas vähän säilötty (viime vuotisesta säilömisen tuskasta kirjoittelin täällä). Pihjalanmarjaa (ja marja-aroniaa, mutta se on sitten toisen postauksen juttu). Ihan vaan sen takia että sitä sattui niin runsaasti puissa roikkumaan. En ole koskaan aikaisemmin maistanut pihlajaa, enkä edes Sorbusta. Uralin pihlajasta kyllä tykkään, se on nätti kappale. Mutta pihlajanmarjaa siis kokeiltiin nyt hyytelöidä. Ihan syötävää siitä tuli, kunnon Jurassic Parkia, vaikka välillä tuntui että hommassa hyytyy korkeintaan hymy. Voi olla että tää jää viimeiseksi kerraksi kun pihlajaa hyytelöidään, mutta rakkaat sukulaiset, teille on tulossa pukin pakettiin tätä punaista hyydykettä, halusitte tai ette. Sanovat, että liharuokien kanssa passaa nauttia. Voisin itse kuvitella myös juustopöytään. I rest my case. Hyvää sunnuntai-illan jatkoa ja säilönnän täyteistä syksyä sinullekin!

Ja reseptihän oli hyvin yksinkertainen: Keitin aluksi pihlajanmarjat höyrymehuksi mehumaijassa. Sitten hillosokeria 100 g / 1 dl mehua, keittäminen hyytelöksi ja purkittaminen steriloituihin hillopurkkeihin.

Lopputulos silkkaa Jurassic Park -ainesta, kunnon tärisevää ja hyllyvää hyytelöä.

Askarreltiin me lasten kanssa vähän pihlajanmarjateemaisia pakettikorttejakin. Tämä ei ole yksi niitä, vaikka voisi hyvin purkin kylkeen sopiakin. Vähän rankempaa huumoria näin sunnuntai-iltaan ;)

Kaksi herkkua luumuista

Herkkulakko on kutakuinkin muuten pitänyt, mutta noin kerran viikossa olen jotain hyvää leiponut ja siitä nauttimisen itselleni sallinut. Vähän aikaa sitten meitä hemmoteltiin mukavalla luumusadolla, joten tässä muutama luumuinen leivonnainen. Piirakka on tehty tuoreista luumuista ja kääretorttuun luumuista makua tuo kardemummalla ja kanelilla maustettu luumuhillo (toki mikä tahansa muukin luumuhillo käy).

Luumu-mascarponepiirakka

Pohja: 
125 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
0,5 dl tomusokeria
1 muna

Täyte:
100 g mascarponejuustoa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
1,5 dl tomusokeria

Pinnalle:
0,5 kg luumuja
2 rkl ruokokidesokeria

Sekoita pohjan aineet monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi, ja painele se vuoan pohjalle. Vatkaa täytteen aineet tasaiseksi ja levitä pohjalle. Halkaise luumut ja poista kivet. Painele luumut täytteen päälle ja ripottele lopuksi pinnalle ruokokidesokeria. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti! 

Luumuinen kääretorttu

1 vaalea peruskääretorttupohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,75 dl perunajauhoja
1 tl vehnäjauhoja

Täytteeksi:
1,5 dl vispikermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
125 g mascarponejuustoa
1 dl tomusokeria
n. 2 dl mausteista luumuhilloa (keitin hillon tällä reseptillä)

Vaahdota munat ja sokeri. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti kaapimella nostellen. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 200-asteisen uunin keskitasossa noin 6-8 minuuttia. Kumoa sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä ennen täyttämistä.

Vaahdota vispikerma ja vatkaa joukkoon tuorejuustot sekä tomusokeri. Levitä hillo ja kermavaahto-tuorejuustoseos kääretorttupohjan päälle, rullaa ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoiluhetkeä.

Säilömisen sietämätön... keveys?

Kardemummalla ja kanelilla maustettu luumuhillokokeilu onnistui yli odotusten!

Olen tässä miettynyt, että mun lempivuodenaikani on varmaan just tämä syyskesä, ja kuukausista ehkäpä elokuu. Kun loman jälkeen alkaa taas tuttu ja turvallinen arki. Kun päivät on vielä lämpimiä, mutta öisin jo viilenee ja illat hämärtyvät. Kun satokausi on parhaimmillaan ja keräilijälle riittää tekemistä puutarhassa ja metsässä. Kun harva se ilta porisee hillokattilat liedellä tai mehumaija kylppärissä. Koska mitäänhän ei yksinkertaisesti viitsi jättää pihalle happanemaan vaan kaikki pitää ottaa talteen. Aroniat on keitetty mehuksi, luumut, omenat ja ruusunmarjat hillottu, mustikat, herukat, karviaiset ja tyrnit kerätty talteen. Välillä jopa hammasta purren, pinna kireällä ja verenmaku suussa, kyseenalaistaen koko homman järkevyys*, kun on tässä vähän muutakin kiirettä kuin tällainen itsestä lähtöisin oleva pakonomainen säilömisentarve. Elokuun edetessä säilömiseen liittyvä rakkaussuhteeni alkaakin muuttua viha-rakkaussuhteeksi. Onneksi Isäntä on samaa sorttia enkä ole yksin säilömisineni. Me ollaan varmaan edellisessä elämässämme oltu hamstereita tai jotain sen tapaisia. No, ehkä me kuitenkin talvella hymyillään kun napataan taas yksi hillopurkki tai mehupullo autotallin varajääkaapista, tai kun pakastimesta voi ottaa itse poimitun mustikkapussin ja hurauttaa sen smoothien joukkoon.

*Esim. kun keräät 2 litraa ruusunmarjoja piikkisestä ruusupuskasta, perkaat ne, keität, survot, keität, soseutat sosemyllyllä, sokeroit ja keität taas huomataksesi että saat yhden purkillisen ruusunmarjahilloa, joka on kylläkin ihan hyvää ja terveellistä, mutta kaupasta sen olis saanut hiukan helpommalla. 

Illan pimeinä tunteina voi vaikkapa keitellä omppuhilloa...

Ja sokeroimatonta omppusosetta vaaville pakastimeen odottamaan :)

Löytyykö sieltä innokkaita säilöjiä?

Vitamiinipillerit omalta pihalta!

Me saatiin tänä vuonna ensi kertaa ihan kivankokoinen (n. 5-6 litraa) sato tyrniä. Se on muutenkin osoittautunut juuri meidän pihaan sopivaksi kasviksi, levinnyt hurjasti ja puskee uutta versoa sieltä täältä. Tuo ei toisaalta minua haittaa, tykkään että hopealehtinen tyrnipensas on ihan nätti koristekasvikin. Osan uusista versoista siirsimme kesän aikana toiselle puolelle pihaa, ja toivonkin että tyrni alkaisi myös siellä kasvaa ja muodostaisi pihalle "reunusta", syreenipensaat kun eivät ole oikein lähteneet kasvamaan. Harmi että tuo C-vitamiinipommi on niin hankala poimittava, kirjaimellisesti sormet verillä on puskia riivitty :) Jostain luin, että tyrnin piikit voisi napsaista pois, evätkä ne kasva uudelleen. Seuraavana vuonna poimiminen olisi sitten helpompaa.

Aika terveellisen makuinenkin tuo marja on, ei näitä ihan naama peruslukemilla pysty pureskelemaan ja lapsetkaan eivät enää oikein innostu sellaisenaan popsimaan. Smoothieiden joukkoon olen saanut marjoja jemmattua, ja itse heitän joskus myös murojen joukkoon. En siis ainakaan vielä ole hillonnut tai mehustanut tyrniä, kun satoa ei kuitenkaan litratolkulla ole tullut.

Onko tyrni sinulle tuttu? Vinkkaa, jos tiedät jonkun kivan reseptin tyrnin hyödyntämiseen! Aurinkoista alkavaa viikkoa :)

Omppuhilloo!

Voi tätä ihanan kamalaa sadonkorjuu ja säilömisaikaa! Toisaalta on ihanaa kun saa kerätä kesän satoa talteen, mutta toisaalta välillä meinaa pukata stressiä kun tuntuu että pitäisi koko ajan olla säilömässä, purkittamassa, hilloamassa, höyryttämässä tai pullottamassa jotain. Hankimme vastikään toisen pakastimen, 200-litraisen arkun, autotalliin että saadaan kaikki talteen. Kellaria kun ei ole, olen myös pohtinut pienen jääkaapin hommaamista samoihin tiloihin mehuja ja hilloja varten. Onneksi Isäntä on hyvin mukana näissä säilöntäjutuissa, yksinään en ehtisi tai jaksaisi näin paljon. Puutarhan marjapuskat ja lähimetsän mustikat on korjattu talteen, mutta puolukkametsään pitäisi vielä mennä. Viikonloppu meni kuitenkin omppuja hillotessa, hellallamme on porissut ainakin kuusi isoa kattilallista omenahilloa! Koko perheen voimin on kerätty omppuja, me vanhemmat ollaan sitten hillottu ne ja lapset saaneet maistella lopputulosta - hyvältä maistui omaankin suuhun pitkästä aikaa!

Meidän omppuhilloon tulee:

- iso kattilallinen (n. 3 l) pilkottuja omppuja (siemenkodat poistettu)

- n. 4-5 dl vettä kattilan pohjalle

- hillosokeria maun mukaan (laitoin noin 2/3 pussista)

Pilkotut omput pehmennetään ensin kattilassa pienessä määrässä vettä. Pehmeät omput soseutetaan sauvasekoittimella, lisätään sokeri ja keitetään pussin ohjeen mukaan. Hillo purkitetaan kuumennettuihin lasipurkkeihin ja kannet suljetaan tiiviisti.

Omppuhillo on minun suosikkini, ja oikeastaan ainut hillo jota tulee joka vuosi tehtyä. Lisäksi saatan hillota luumuja tai kriikunoita. Mansikat, mustikat ja vadelmat meillä melkein tulee syötyä muuten, kiisseleissä, rahkoissa, puuron päällä ja ihan noin vaan, niitä harvoin hilloan. Tänä vuonna mustikoita riittäisi kuitenkin niin paljon, että voisi niitäkin hillota, jos vielä jaksaa mennä metsään. Mikä on sinun suosikkihillosi?