Täällä ollaan, edelleen

Heipä heit piiitkästä aikaa ja parempaa alkanutta vuotta 2021💙 Pitkähköksi venyneelle blogihiljaisuudelle on useampi luonnollinen selitys: someton joululoma, töihin hukuttautuminen vuoden lopulla, selkävaivat ja niitä seurannut unettomuus. Jep, ei mennyt vuodenvaihde kuin Strömsössä, vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Painoin hulluna töitä joulukuun (kaikkea oli kasautunut), skippaamalla tauot ja virkistävät taukoverryttelyt, ajatellen, että sitten lomalla levätään kunnolla. Vaan kuinkas kävikään: kun loma alkoi, selkä veti huonosta työasennosta ja puutteellisesta kotitoimiston ergonomiasta johtuen kunnolla jumiin, alkoi jatkuvat päänsäryt ja repaleiset yöt ensin selän takia valvoen, sitten jo vähän muutenkin nukkumista stressaten. Vaikkei kaksisia lomasuunnitelmia ollutkaan, jäivät ne vähäisetkin, kuten neulominen ja opiskelu, tekemättä. Kantapään kautta tuli taas opittua, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. No, onneksi pikkuhiljaa on löytynyt apuja selkään ja muutenkin olo alkaa helpottaa. 

Samalla on kuitenkin alkanut toden teolla nyppiä tämä koronatilanne ja ikävä vanhaa normaalia kohtaan sen kuin kasvaa... Nyt olen huomannut, että se kun työt ovat aina läsnä kotona (lomallakin), on alkanut vaivata. Toisaalta samaan aikaan koen iloa siitä, että työnteko on mahdollista kotoa käsin, eikä siten tarvitse altistua koronalle, aikaa ja rahaa säästyy, kun työmatkat jäävät pois jne. Loppuvuodesta konkretisoituivat kuitenkin homman varjopuolet: ei ole niin helppoa jättää asioita päivän päätteeksi työpaikan oven taakse, kun työpaikka on kotona. 

Jo viime vuonna olen alkanut opetella erilaista suhtautumista itseeni, elämään yleensä ja työntekoon. Olen yrittänyt oppia sietämään riittämättömyyden tunteita ja opetella myötätuntoista suhtautumista itseeni. Samalla periaatteella olen päättänyt jatkaa tämänkin vuoden, sillä sen suhteen opettelemista ja työsarkaa kyllä vielä riittää. Suorittamisen ja suoriutumisen sijaan yritän nauttia pienistä iloista ja keskittyä hoitamaan omaa kehoa ja mieltä lempeästi. Aikaisemmin esimerkiksi liikkuminen on merkinnyt veren maku suussa treenaamista, koronavuosi sen sijaan on saanut tutustumaan esim. joogaan (kiitos youtuben ilmaisten videioiden). Silti tunnen, että matka itseeni on vasta alkamassa. Nyt kun pahin pikkulapsiaikakin alkaa hellittää, olisi kiva tietää, kuka oikein olen ja mitä elämältä haluan. 

Huoh, tulipas tästä oikein vuodatus... Tällaisin ajatuksin kuitenkin uuteen vuoteen, nyt jo arjen syrjässä vahvemmin kiinni. Käsityöpostauksiakin on taas tulossa piakkoin, jahka saan töitä pääteltyä. Iloitsen lumesta, joka vihdoin saatiin tänne Turun seudullekin⛄ Ulkokuvat ovat tutulta metsälenkkireitiltä kotimme läheltä, mutta hassua miten lumi muuttaa maisemaa ja tuttuja polkuja oli vaikea löytää, kun puut olivat notkahdelleet polun päälle raskaan lumen painosta. Miten sinun alkuvuotesi on lähtenyt liikkeelle? 

It's been a long time since I've written... But I'm still here! The turn of the year was a bit rough for me: first I suffered from seriuos back pain issues (too much work and no exercise in December), which eventually caused insomnia. Now I'm better, hoping that the pandemia situation also gets better during the spring - I miss so much the old normal, being able to work in an office and not from home all the time. Let's hope that this year will be better than the last one - how has your 2021 started?

Kirja-arvostelussa Aikuisten leikkikirja

Kuulun ihmisiin, jotka suhtautuvat leikkimiseen hieman ristiriitaisesti. Toisaalta saatan tuntea itseni vaivaantuneeksi esim. päiväkoti-ikäisen vanhempainilloissa, joissa vanhemmat laitetaan leikkimään samoja leikkejä kuin mitä lapset päivähoidossa ovat kokeilleet. Enkä ole oikein (enää) hyvä leikkimään barbeilla tai legoilla, vaikka lapset välillä pyytävätkin. En myöskään ole rohkein heittäytyjä, ainakaan tuntemattomassa porukassa. Toisaalta olen aina tykännyt kaikenlaisista peleistä, visailuista ja kisailuista, ja kilpailuhenkeäkin löytyy. Aikana ennen lapsia vietimme toisinaan kokonaisia mökkiviikonloppuja pelaten porukalla niin korttia kuin kaikenlaisia lautapelejä Trivial Pursuitista Rappakaljaan. Nykyäänkin illanvietto ilman minkäänlaista ohjelmaa tuntuu vähän tylsältä, erityisesti jos ei juurikaan tunne muita juhlijoita. Pelit, leikit, kisailut ja visailut ovatkin oiva ja luonnollinen tapa paitsi pitää hauskaa, myös tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä esim. omissa jokavuotisissa terassibileissä meillä on vähintäänkin ollut tietovisaa ja myös joitakin fyysisempiä lajeja (esim. Speden spelit -tyylisiä aktiviteetteja), joissa ollaan joukkueittain kisailtu. Voi miten harmittaakin, että koronan takia jäivät viime kesäiset pippalot pitämättä, toivottavasti jälleen ensi kesänä... Myös vieraillessamme esim. vanhempieni luona vietämme usein iltaa itse keksimiämme tietopelejä pelaten. Lasten synttäreilläkin meillä on usein ollut esim. synttärisankariin liittyvä tietovisa, joka on saattanut olla ihan kynä-paperi-visa tai kerran toteutin vastaavan myös Kahoot!-sovelluksella. Someaikana, jolloin moni aikuinenkin viettää tunteja nenä kiinni älylaitteessa, yhteiset peli- ja leikkihetket ovat virkistävää vaihtelua ja parhaimmillaan niistä tulee ikimuistoisia.   

Olinkin aika innoissani, kun sain Tuuma-kustannukselta arvosteltavakseni Metti Vuoskun ja Anette Siilin kokoaman Aikuisten leikkikirjan. Päällimmäisenä ajatuksena tietenkin, mitä kaikkia uusia ideoita saisin tuleviin illanviettoihin. Ja löytyihän niitä! Kirjassa on kaiken kaikkiaan 35 eri leikkiä, jotka on jaettu neljään eri teemaan. Ystävien kesken -osiossa on nimensä mukaisesti leikkejä, jotka sopivat esim. illanviettoihin ystävien kesken, syventämään keskusteluja, herättämään uusia ajatuksia tai uppoutumaan vanhoihin muistoihin. Kuinka hyvin tunnemme? -osion leikit auttavat tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta myös itseen, kumppaniin tai ystäviin uusin silmin. Vietä kanssani hetki aikaa -teeman leikit ovat nopeita ja sopivat ajankuluksi pieniin, tylsiltä tuntuviin hetkiin tai esim. automatkoille. Viimeisen, Tässä menee tovi -teeman leikit puolestaan vievät nimensä mukaisesti vähän enemmän aikaa. Kirjan leikit vaativat enimmäkseen ”päätä” (älyä, huumorintajua, kekseliäisyyttä, uteliaisuutta), eikä niinkään esim. fyysistä taituruutta.
  
Kirjan leikeissä viehättää niiden helppous: etukäteisvalmisteluja tai erityisiä välineitä ei juurikaan tarvita, vaan yleensä kynä ja paperi riittävät, ja jossain leikissä pärjää pelkällä peukullakin. Muutama leikeistä oli jo entuudestaan tuttu, kuten Kuka minä olen tai Tapahtumabingo, josta kirjassa tosin annetaan paljon hauskempi versio kuin mihin on esim. häissä törmännyt. Uusi versio sopisi mainiosti esim. työporukan pikkujouluihin :D Huomasin osan leikkien kohdalla miettiväni myös erilaisia sovelluksia koko perheen versioiksi esim. puuduttavien automatkojen ratoksi, tai virtuaalisia versioita esim. Zoomin kautta pelattavaksi. Ammattini kautta pohdin myös joidenkin leikkien soveltuvan esim. ryhmäyttämiseen ja tutustuttamiseen opetus- ja koulutustilanteissa.

Nostan esiin yhden ennakkosuosikin, Tunnustusleikin, joka päätyy ehdottomasti kokeiltavaksi. Siinä jokainen osallistuja kirjoittaa lapulle salaisuuden tai tunnustuksen, jota muut osallistujat eivät tiedä. Kaikkien tunnustukset laitetaan kippoon, josta kukin vuorollaan nostaa yhden ja lukee sen ääneen. Muut yrittävät arvailla, kenen tunnustus on kyseessä. Lopuksi tunnustuksen kirjoittaja paljastaa itsensä ja kertoo tarinan tunnustuksensa takaa. Tämäkin sopisi mainiosti tulevan pikkujoulukauden juhliin, vaikkapa työporukan kesken.

Kenelle kirjaa suosittelisin? Henkilölle, jolta löytyy pilkettä silmäkulmasta! Sellaiselle, joka tykkää heittäytyä leikkeihin ja peleihin. Toisaalta myös sellaiselle, joka ei ehkä ole vielä löytänyt leikin riemua tai on sen aikuisiällä unohtanut. Työporukan kahvihuoneeseen. Ehdottomasti teos on ainakin oivallinen lahjavinkki ihmiselle, jolla on jo kaikkea!

 

Millainen on sinun suhteesi leikkeihin ja peleihin? Iloa ja riemua pimeään marraskuuhun!

Arvostelukappale Aikuisten leikkikirjasta saatu Tuuma-kustannukselta.

Lumihiutalelapaset

 

Kesälomalla innostuin neulomaan myös nämä lumihiutalelapaset. Ohje löytyi Novitalta, samoin langat, eli seiskaveikasta toteutin. Malli oli kiva ja erilaisilla väriyhdistelmillä saisi mukavan vaihtelevia komboja, jos joskus innostuisi tekemään useammat. Joululahjaksi nämäkin menossa.

 

Meillä viime viikko oli vähän kurja, pojat saivat melkein heti koulun alettua flunssan ja piti sitten käydä ekoissa koronatesteissä. Tulokset olivat onneksi negatiiviset, mutta hiukan hirvittää, millainen testausrumba tästä syksystä onkaan tulossa, lapsilla kun aika useinkin pientä nuhaa yms. esiintyy. Ja aina stressaa tietysti, miten saa omat työjutut järjesteltyä kun kotona sairastetaan. Huoh... Voi kun tämä korona nyt menisi pian ohi. 

 

Nuhaisuudesta huolimatta ja siitä päästyämme olemme viettäneet paljon aikaa metsässä. Lähimaasto on mustikkaa pullollaan ja kanttarellejakin on löydetty poikkeuksellisen paljon. Onneksi tämä mielenrauhan tyyssija ja keräilijän aarreaitta on aina auki, ja kotiovelta sinne on vain pari metriä. Korona-aikana metsärakkauteni on vahvistunut entisestään <3

Loppuja ja alkuja

Esikoisemme ensimmäinen kouluvuosi ja keskimmäisen eskari on nyt saatu hienosti päätökseen, koronasta huolimatta. Olo on ylpeä, mutta samalla vähän haikea, niin kuin usein tähän aikaan vuodesta. Niin äkkiä ne kasvaa, toinenkin jo menossa kouluun <3 Koulun kevätjuhlalähetystä seurasimme tänä vuonna kotoa käsin, mutta näköjään kyynelhanat aukesivat myös videotallennetta katsellessa. Se on vaan se suvivirsi jne... Viikonloppuna muistimme myös nuorimmaistamme huomisen syntymäpäivän johdosta uudella supersuloisella nukella. Täyteen tulee neljä vuotta, mutta tänä vuonna juhlinta on varmaan vähän erilaista, terassikahvittelua pienemmissä porukoissa. Meneehän se niinkin. 

Kesä on alkanut toden teolla pihassamme: kirsikkapuut ja marjatuomipihlajat ovat valkoisenaan ja sipulikukat ja muut varhaiset kukkijat loistossaan. Vuosien työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta, ja välillä kerkiää hetken nauttiakin. Ainakin sitten, kun terassi on öljytty, taimet siirretty kasvihuoneeseen ja muutamat uudet perennat istutettu. Kyllä kelpaa. Kesä alkaa, vaikka työt vielä hetken jatkuvatkin.

Ihanaa alkavaa kesäkuuta sinulle blogikaverini!

Menneiden viikkojen puuhasteluja sisällä ja pihalla

Muutamat kesäkukat jo hankittu ja laitettu esiin - vaan mitähän tuumasivat aamun räntäsateesta...

Heippa hei! Kotikaranteeni käy vähiin, kun loppuviikosta lapset palaavat normaaleihin opinahjoihinsa. Tunnelmat ovat vähän jännät ja pelonsekaiset, toisaalta nyt kun päätös tuli, niin uutta vaihetta on alkanut jo odottaakin pitkän kotona oleilun jälkeen. Tähän karanteenin päätteeksi ajattelin laittaa kuvapläjäyksen viime aikojen puuhasteluista sisällä ja ulkona. Kaikenlaista on ehditty ja puikoillakin monen monta juttua, mutta niistä myöhemmin. 

Ensin pihajuttuihin:

Aika äijämäiset hyönteishotellit rakennettiin pihalle - mulla oli alkujaan vähän toisenlainen malli mielessä...

Pihan varhaisia kukkijoita, marjasinikuusama ensimmäisten joukossa. Nyt tapahtuu pihassa rytinällä, joka päivä uutta katseltavaa.

Metsästä on tullut toinen olohuone, sen tietää Niukkiskin.

Yksi äitienpäivälahjoista pääsi parvekkeelle💗

Sitten herkutteluihin:

Esikoinen on innostunut kokkaamaan (erityisesti herkkuja) saatuaan ekan keittokirjansa 8-vuotissynttärilahjaksi. Tässä suklaavanukkaat, nams!

Miehen synttäreitä juhlittiin vähän aikaa sitten tämän suklaamoussekakun voimin :)

Sitten kasvivauvoihin, niitä kun on ollut aikaa hoivata tavallista enemmän:

Yli kuukauden hiljaiselon jälkeen kiivinsiemenet puskivat yllättäen pintaan. Saa nähdä, saanko näistä huonekasvin!

Tässä jokin sitrus, veikkaan sweetietä (saattaa olla myös sitruuna tai greippi). Maitopurkin pohjalle heitettiin nämäkin siemenet huhtikuun alussa ja nyt sain siirrettyä ruukkuun.

Basilika- ja rucola-vauvat lähdössä ulkoilemaan minikasvihuoneessa.

Vähän isompi vauva, krassi, joka on jo usean viikon viihtynyt lasitetulla parvekkeella.

Ja vielä viimeiseksi tämän vuoden äitienpäivätervehdykset:

Tänä vuonna tehtiin haarukalla painamalla tulppaaneja mammalle, mummille, isomammalle ja isomummille.

Jaa mikä äitienpäivä?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kiitollisuuden aiheita

Mulla on ollut takana aika haastava kevät, monessakin mielessä. On tullut konkreettisia vastoinkäymisiä, kuten vesivahinko ja alkuvuoden sairastelut, mutta ilmassa on myös ollut epämääräisempää, henkistä ja henkilökohtaista kriiseilyä ja suunnan etsimistä, joka on vienyt voimia. Tämä kaikki tapahtui ennen koronaepidemiaa, joka on nyt laittanut monet asiat uusiin mittasuhteisiin. Olen koko kevään, mutta erityisesti nyt tämän maailmanlaajuisen kriisin aikana koettanut keskittyä positiivisiin asioihin ja olla niistä kiitollinen. Tällä hetkellä olen iloinen ja kiitollinen siitä, että

...olemme pysyneet toistaiseksi terveinä

...meillä on omakotitalo metsän keskellä, harvaan asutulla alueella

...luonto on lähellä ja ulkoilumahdollisuudet oman kotioven takana

...vaikka välillä pinna kiristyy saman katon alla, perheemme on hitsautunut paremmin yhteen

...ehdimme syödä yhdessä ja kiireettömästi, kun kenenkään ei tarvitse lähteä harrastuksiin tai muihin iltamenoihin

...syömme harkitummin ja monipuolisemmin, kun ruoanlaittoon voi käyttää enemmän aikaa 

...lapset ovat löytäneet ulkoilun riemun, eikä pelaaminen tai ruutuaika (tai sen kinuminen) ole merkittävästi lisääntynyt koronan aikana
...olen ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, miten isoiksi ja taitaviksi lapsemme ovatkaan kasvaneet

...minulla on työ ja työn tekeminen onnistuu etänäkin melko normaalisti, vaikka välillä omien töiden ja etäkoululaisen ja -eskarin tehtävien yhteensovittaminen tuottaakin haasteita

...naapurissa asuvat appivanhemmat hoitavat lapsia viikoittain

...viihdyn kotona ja siellä ei tekeminen lopu kesken 

...pian riittää tekemistä pihahommissakin

...kaapeissa on lankaa, ja ehdin iltaisin käyttää aikaa käsitöihin

...minulla on ihania työkavereita ja ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä etänäkin

...meillä on toimiva ja nopea netti, joka mahdollistaa työ- ja viihdekäytön

...kaupoilla on kauppakassipalvelut

...kevät etenee, ilmat lämpenevät, luonto heräilee

...meillä on kaksi höpöä kissaa, jotka ilostuttavat päivittäin <3

Elämää vesivahingon jälkeen: Parveke saatiin lasitettua ja nyt meidän uusi kesähuone odottaa sisustamista!

Tulikohan tässä jo kaikki? Kuten nämä kirjattuani huomaan, asiat ovat oikeastaan aika hyvin. Toivottavasti kriisiaikakin kohta hellittää. Voimia ja terveyttä sinulle, rakas lukijani!

Sitruunakakkua ja karanteenikuulumisia

Heippa ja hyvää alkanutta viikkoa! Jos et ole vielä päättänyt, mitä leipoa pääsiäisenä, niin tässäpä oiva vinkki: sitruunapalat :) Näitä tuli testattua viikonloppuna, ja lopputulos oli kyllä ihan nappi, sopivan mehevä ja kostea. Nyt korona-aikaan täällä vapaaehtoisessa kotikaranteenissa leipomisinnostus (muun kotoilun ohella) on nostanut päätään, ja olen useampaan otteeseen tehnyt tuoretta leipääkin. Muutenkin ruokailut ovat järkevöityneet, kun ei ole samanlaista kiirettä kuin normaaliarjessa ja kaupassakäyntejä harkitaan entistäkin tarkemmin. Meillä tämä kotonaolo on näkynyt myös tietynlaisena siivousinnostuksena: parina menneenä viikonloppuna on tullut siivoiltua vaatehuoneita ja komeroita, tehopestyä kylppäri ja pestyä pois talvivaatteita ja -kenkiä. Ennustan, että tämä siivousintoilu kyllä saattaa laantua tässä ajan mittaan... Viikonloppuna tuli käynnistettyä myös monenmoista puuhaa pihassa, kunnes tänä aamuna meitä odotti valkoinen maa! Eli saatiinpa nyt pieni takatalvi tänne Lounais-Suomeenkin. Toivotaan, etteivät pintaan nousseet piipot tykkää kyttyrää. Meillä hajosi myös auto viime viikolla, ja nyt näyttää siltä ettei sitä kannata edes korjata vaan edessä on uuden ostaminen. Onni onnettomuudessa on, ettei autolle juuri nyt ole kovin paljon tarvetta ja laina-autokin löytyi vanhemmiltani ensi hätään.

Tämmöistä meille, positiivisin tunnelmin ollaan toistaiseksi. Mitenkäs sinulle on maistunut kotona oleilu?

Tervemenoa helmikuu!

Tervehdys pitkästä aikaa! Täytyy sanoa, että tämä helmikuu on ollut poikkeuksellisen hankala ja voimia vievä, eli samalla linjalla jatketaan kuin tammikuussa. Remppa saatiin onneksi teetettyä valmiiksi ja nyt odottelemme vielä parvekkeen lasitusta saapuvaksi. Työrintamalla on ollut haastavaa ja kaikenlaiset ajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessä. Oksutauti on vieraillut meillä jo pariin otteeseen, sairastuttaen aina osan porukasta. Tänään minä olen ollut huonovointinen (minuun tuo tauti ei olekaan vielä iskenyt), toivottavasti tämä on jotain muuta ja nopeasti ohimenevää. Viikonloppuna häämöttävät esikoisen synttärit ovat siirtouhan alla... Ulkona on sentään saatu nauttia vähän kuivemmasta säästä ja jopa aurinkoisista pakkaspäivistä :) Kevään odotus on jo kova! Jotain muutakin tuli rempan lisäksi valmiiksi tässä kuussa, nimittäin nämä Niina Laitisen ohjeella neulotut Hiljaa kuiskaa yö -sukat (ohje täältä). 

Toivottavasti sinun helmikuusi on ollut mukavampi!

Tervetuloa helmikuu!

Takana on voimia vienyt tammikuu, joten otan ilolla vastaan helmikuun, josko se olisi vähän valoisampi. Kodissamme tapahtui pari viikkoa sitten ikävä vesivahinko, ja olemmekin siitä lähtien eläneet remppaolosuhteissa, mikä on arvattavasti hankaloittanut arkea ja kiristänyt pinnaa. Viime viikolla saatiin vieraaksemme vielä vatsatauti, joka on niitä ei-toivotuimpia sairasteluja ainakin meidän perheessä. Jotain hyötyä sentään oli kipeiden lasten kanssa kotona vietetyistä päivistä, sain nimittäin domino-tekniikalla toteutetun vauvanpeiton valmiiksi. Tämä olikin yksinkertaisuudessaan superkoukuttava työ, eikä varmaan jää ainoaksi. Mukavasti sain kulutettua monta Nalle-langan jämänöttöstä tähän peittoon, ja väritys tuli suunniteltua lennossa työn edetessä.

Mukavaa helmikuuta sinulle lukijani <3

Oman elämän ekotekoja

Ilmastoasiat ovat olleet paljon pinnalla viime aikoina, ja ilmastoahdistus on hiipinyt omaankin mieleen. Vaikka aikaisemminkin olen kokenut toimivani ympäristöä huomioiden, halusin tänä syksynä tehdä vähän vielä enemmän. Tässä minun ekoteko-listani:

1) Lajittelu

Taisin jo keväällä kirjoittaa, että olen alkanut lajitella nyt myös muovit erilleen. Sen lisäksi tietty kartonki, paperi, lasi, metalli, palautuspullot ja -tölkit, lääkkeet ja patterit tulee lajiteltua. Olen ollut hämmästynyt, miten paljon muoviroskaa kertyykin, kun sen kerää erilleen. Meillä täällä "maalla" on verrattain pitkät välimatkat kierrätyspisteille, mutta muovi on onneksi kevyttä, joten kassillinen sitä kulkee "käsilaukkuna" pidemmänkin matkan lenkin yhteydessä. Pahvit ja muut pitääkin sitten viedä autolla. Muovipusseja koetan ostaa mahdollisimman vähän, mutta kauppakassipalvelua käyttäessä niitä tulee kotiin huomaamatta tosi runsaasti. Kun asioin itse kaupassa, tulee kestokassi melkein aina muistettua ottaa mukaan.

2) Kompostointi

Edelliseen kohtaan liittyen, aloimme elokuussa lajitella myös biojätteen, jolle ei ole lähistöllämme omaa keräysastiaansa. Hankimme yhdessä naapurissa asuvien appivanhempien kanssa oman pikakompostorin, josta haaveilin jo keväällä. Siihen on tarkoitus kompostoida biojätteet ja saada niistä multaa oman pihan kukkapuskien juureen. Olen innoissani, toistaiseksi kompostori on pelittänyt hyvin ja biojätteen kerääminen sujunut vaivatta!

3) Enemmän kasvisruokapäiviä

Tavoitteena on syksyn mittaan ujuttaa arkiruokiimme enemmän kasviksia, ja kokonaisia kasvisruokapäiviä. Pitäisikin koota jokin hyvä lista koko perheelle maistuvista kasvisruoista. Keho, kukkaro ja ympäristö kiittävät. Juusto on suurimpia paheitani nykyään, joten koetan jättää sitäkin vähän vähemmälle. Prosessoitu liha voisi myös lähteä jääkaapistamme lätkimään, jollei nyt ihan kokonaan, niin ainakin melkein. Pyrimme käyttämään lisäksi mahdollisimman paljon kotimaisia tuotteita sekä pitämään ruokahävikin minimissään.

4) Ostolakko

Käytin viime kesälomastani huomattavan tuntimäärän kotimme siivoamiseen. Tuli järjesteltyä esim. pari sellaista walk in -komeroa, joihin ei ole päässyt kävelemään sisään ainakaan viimeiseen vuoteen. Yläkerran yhdestä vaatehuoneesta löytyi myös vanha kissanpissa (häpeällistä, tunnustan...), kestokassista johon olin varastoinut vanhoja laukkujani. Miten vapauttavaa olikaan heittää koko kassillinen menemään, kun eihän sitä hajua olisi millään saanut pois. Alkukesästä myin myös kirpparilla huomattavan määrän omia vaatteitani. Tämä komeroiden ja kaappien läpikäynti sai ajattelemaan, että mitä jos pitäisinkin vähän aikaa ostolakkoa, jonka kohteena olisi ainakin omat vaatteet, asusteet ja meikit. Päätin elokuusta alkaen pidättäytyä ostamasta näitä enää tämän vuoden puolella, ja täytyy sanoa että yllättävän helppoa on ollut. Aloitan maltillisella puolen vuoden aikamääreellä, mutta katsotaan, jatkanko pidempäänkin. Kävin äidin kanssa jo jouluostoksillakin, ja miten vapauttavaa oli, kun voitiin kävellä kaikkien naistenvaateliikkeiden ohi alekylteistä huolimatta (sain äitinikin houkuteltua mukaan ostolakkoon). Muita perheenjäseniä lakko ei ole varsinaisesti koskenut, lapsille kun varmasti täytyy joitakin vaatteita tai varusteita ostaa pitkin syksyä ja talveakin. Samaten joitakin kodin hankintoja on täytynyt tehdä, kuten meille uusi petauspatja. Ylipäätään koetan aiempaa enemmän miettiä nimenomaan tarpeeseen hankkimista ja välttää turhia impulsiivisia mielitekoja.

Ostolakon aikana on täytynyt myllätä vaatekaappeja. Tämä mummini parikymmentä vuotta sitten neuloma villapaita löytyi äidin kaapista, ja onkin ollut päälläni jo useasti tänä syksynä.

5) Ei mainoksia eikä ilmaisjakelulehtiä, kiitos

Tämä teksti seisoo nyt postilaatikon kyljessä, tukeakseen kohtaa 4 ja vähentääkseen tarvetta kohdalle 1. Saavat jäädä jatkossa Postiset ja muut turhakkeet kantamatta edestakaisin sisälle ja ulos. Ikävä tulee lähinnä Hesen kuponkeja ;) Loputkin laskut pitäisi lisäksi muuttaa e-laskuiksi.

Ehkä uutena juttuna voisi lapsiakin koettaa herätellä ajattelemaan, etteivät lelut ja muut tavarat tuo onnea. Enemmän yhteistä tekemistä ja elämyksiä, olkoon se vielä ylimääräinen tavoite tähän syksyyn ja tulevaan vuoteen.

Helpotusta Pokemon-fanitukseen: tänä viikonloppuna hahmoja muovailtiin suolataikinasta.

Millaisia ekotekoja sinä olet tehnyt tai harkinnut tekeväsi?

Ruuhkavuodet vai huippuvuodet? - Kirja-arvostelussa Ruuhkavuosiopas

Määritelmän mukaan ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin vastuullasi on itsesi lisäksi muita ihmisiä. Usein nämä sattuvat sellaiseen kohtaan elämässä, kun työurallakin on paljon tapahtumaa ja saavutettavaa. Erilaisten vastuiden ja vaatimusten paine eri elämänalueilla kasvaa, ja arki ruuhkautuu. Kuulostaako tutulta?

Nämä kriteerit täyttyvät ainakin omalla kohdallani, kun huollettavia löytyy kolme ikähaarukalla 3-7 vuotta ja työura on siinä vaiheessa, että sitä pitäisi aktiivisesti edistää ja tulosta synnyttää tasaiseen tahtiin. Kun tähän yhtälöön lisää vielä kodin töineen, harrastukset (omat ja lasten), parisuhteen (ai niin, sellainenkin on) ja sosiaalisen elämän (ai minkä?), ruuhkaa ja kiirettä syntyy väkisinkin. Jossain välissä pitäisi myös huolehtia itsestään, omasta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Viime keväänä koin jonkinnäköisen pohjakosketuksen, väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja suoriutumiseen. Töissä jaksoin pinnistellä, mutta kotona sitten olinkin väsynyt ja kiroileva kiukkupussi, mikä vaan kasvatti itseinhon tunteita. Arjestamme tuntui kadonneen ilo. Huolestuin. Tajusin ettei näin voi jatkua enää kauan. Jotain oli tehtävä. Onneksi kesäloma tuli väliin ja tasasi vähän tilannetta.

Kuin tilauksesta sain nyt syksyllä käsiini Ruuhkavuosioppaan, joka on kuuden ruuhkavuosien keskellä elävän naisen kirjoittama. Teoksen alaotsikko "Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä" kuulosti omaan korvaan kyllä vähän liiankin imelältä, mutta jo viimeistään sisällysluettelon näkeminen tempaisi mukaansa. Kirja on jaettu viiteen osioon, joista ensimmäinen keskittyy itsetuntemukseen, toinen hyvinvointiin, kolmas arjen nallekarkkien järjestelyyn, neljäs tasapainon tavoitteluun ja viides töissä kukoistamiseen. Osioista löytyy myös monenlaisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden avulla omaa itseä, arkea ja työtä voi tarkastella syvemmin.

Makealle persona meinasin heti hypätä nallekarkkeihin, mutta esipuheen luettuani peruutin takaisin itsetuntemus-osioon, joka muodostaa pohjan kaikelle ja on tekijöiden mukaan avain pysyvämpään muutokseen. Kyllähän minäkin sen tajuan, että suuri osa arjen vaatimuksista sekä niihin liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat ihan itse aiheutettuja. Lisäksi omat tyhmät tapani ovat sellaisia, joista todennäköisesti kannattaisi pyrkiä eroon, kuten tapani velloa vanhoissa asioissa silloin kun olisi syytä kääntää jo katse tulevaan, etukäteen murehtiminen ja sen pohtiminen, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.

Hyvinvointiosiossa oli paljon tuttua ja itsestäänselvääkin, mutta vertauskuva "pue happinaamari ensin itsellesi" sai ajattelemaan oman hyvinvoinnin tärkeyttä ja sen merkitystä hyvälle arjelle. Tuntuu, että välillä omat tarpeet tulee työnnettyä sivuun liiankin helposti, vaikka juuri niiden huomioimisen myötä jaksaisi olla parempi äiti ja työntekijä.

Arjen nallekarkit -osio keskittyy arjen järjestelemiseen, mm. priorisointiin, kotitöihin, turvaverkkoihin, rahaan, rutiineihin ja aikavarkaisiin. Myös tässä osiossa on paljon tuttua asiaa, jota on tullut pohdittua aiemminkin, mutta myös uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia helpompaan arkeen. Tästä osiosta konkreettisesti meille tuli jäädäkseen jaettu sähköinen kalenteri hälytyksineen ja liitutaulumuistilista eteiseen, kun tajusin että kaikkien menojen ja mukaan otettavien asioiden muistaminen on ollut pelkästään omalla vastuullani (ja kun unohdin ekaluokkalaisen retkieväät ja saappaat metsäretkipäivänä). Myös joitakin muita juttuja aion ottaa käyttöön, kunhan lapset vähän vielä varttuvat ja pystyvät ottamaan enemmän osaa kodinhoitoon.

Tasapaino-osio herätteli pohtimaan sopivaa balanssia työn ja muun elämän välillä, läsnäolon taitoa ja omia rajoja. Ainakin itse saatan syyllistyä liikaakin autopilotilla etenemiseen ja multitaskingiin hetkissä, jolloin voisi pysähtyäkin. Ja tällaisia hetkiä haluaisin erityisesti lapsilleni tarjota nykyistä enemmän. Innostuin ilmoittautumaan Mindfullness-kurssille, josko sekin kehittäisi tietoisen läsnäolon taitoa. Opin myös tunnistamaan uupumuksen merkkejä, joista liiankin moni sopi viime keväiseen olotilaani. 

Viimeiseen, kukoista töissä -osioon tutustuminen, vei sittenkin eniten aikaa. Löysin siitä paljon ajattelemisen aihetta erityisesti tällaiselle generalistialalta valmistuneelle, jolle esim. omien vahvuuksien tai ylipäätään oman osaamisen sanoittaminen voi olla vaikeaa.

Mitä jäi käteen? Montakin juttua, mutta ainakin seuraavat ajatelmat jäävät oman mielen päälle toivottavasti pidemmäksikin aikaa:

- ajatus rikastamisvaikutuksesta: hyvinvointi työssä tuo positiivista virtaa kotiin ja toisinpäin

- omaa arkea niin töissä kuin vapaa-ajalla voi johtaa haluamaansa suuntaan

- oma hyvinvointi on tärkeä pohja hyvälle arjelle töissä ja kotona

- arjessa tarvitaan myös itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan

Arvelen, että tulen palaamaan teokseen vielä monasti, ja suosittelen sitä kaikille vastaavassa elämäntilanteessa eläville, jotka tahtovat pyrkiä kohti parempaa arkea. Voisivatko kuormittavat ruuhkavuodet sittenkin olla huippuvuosia tai superaikaa? Voisin suositella kirjaa lämpimästi myös toisenlaisia ruuhkavuosia elävälle, esim. omista vanhemmistaan huolehtivalle työikäiselle. Kirja sopisi erinomaisesti myös lukupiirityöskentelyyn, johon onkin annettu ohjeita teoksen loppupuolella.

Lähde: Hannola, L., Isoniemi, J., Kalliomäki, J., Rautanen, L., Rönnholm, L., & Salmivalli, R. (2019). Ruuhkavuosiopas. Teos on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleeksi.