lauantai 28. syyskuuta 2019

Ruuhkavuodet vai huippuvuodet? - Kirja-arvostelussa Ruuhkavuosiopas


Määritelmän mukaan ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin vastuullasi on itsesi lisäksi muita ihmisiä. Usein nämä sattuvat sellaiseen kohtaan elämässä, kun työurallakin on paljon tapahtumaa ja saavutettavaa. Erilaisten vastuiden ja vaatimusten paine eri elämänalueilla kasvaa, ja arki ruuhkautuu. Kuulostaako tutulta?

Nämä kriteerit täyttyvät ainakin omalla kohdallani, kun huollettavia löytyy kolme ikähaarukalla 3-7 vuotta ja työura on siinä vaiheessa, että sitä pitäisi aktiivisesti edistää ja tulosta synnyttää tasaiseen tahtiin. Kun tähän yhtälöön lisää vielä kodin töineen, harrastukset (omat ja lasten), parisuhteen (ai niin, sellainenkin on) ja sosiaalisen elämän (ai minkä?), ruuhkaa ja kiirettä syntyy väkisinkin. Jossain välissä pitäisi myös huolehtia itsestään, omasta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Viime keväänä koin jonkinnäköisen pohjakosketuksen, väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja suoriutumiseen. Töissä jaksoin pinnistellä, mutta kotona sitten olinkin väsynyt ja kiroileva kiukkupussi, mikä vaan kasvatti itseinhon tunteita. Arjestamme tuntui kadonneen ilo. Huolestuin. Tajusin ettei näin voi jatkua enää kauan. Jotain oli tehtävä. Onneksi kesäloma tuli väliin ja tasasi vähän tilannetta.


Kuin tilauksesta sain nyt syksyllä käsiini Ruuhkavuosioppaan, joka on kuuden ruuhkavuosien keskellä elävän naisen kirjoittama. Teoksen alaotsikko "Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä" kuulosti omaan korvaan kyllä vähän liiankin imelältä, mutta jo viimeistään sisällysluettelon näkeminen tempaisi mukaansa. Kirja on jaettu viiteen osioon, joista ensimmäinen keskittyy itsetuntemukseen, toinen hyvinvointiin, kolmas arjen nallekarkkien järjestelyyn, neljäs tasapainon tavoitteluun ja viides töissä kukoistamiseen. Osioista löytyy myös monenlaisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden avulla omaa itseä, arkea ja työtä voi tarkastella syvemmin.

Makealle persona meinasin heti hypätä nallekarkkeihin, mutta esipuheen luettuani peruutin takaisin itsetuntemus-osioon, joka muodostaa pohjan kaikelle ja on tekijöiden mukaan avain pysyvämpään muutokseen. Kyllähän minäkin sen tajuan, että suuri osa arjen vaatimuksista sekä niihin liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat ihan itse aiheutettuja. Lisäksi omat tyhmät tapani ovat sellaisia, joista todennäköisesti kannattaisi pyrkiä eroon, kuten tapani velloa vanhoissa asioissa silloin kun olisi syytä kääntää jo katse tulevaan, etukäteen murehtiminen ja sen pohtiminen, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.

Hyvinvointiosiossa oli paljon tuttua ja itsestäänselvääkin, mutta vertauskuva "pue happinaamari ensin itsellesi" sai ajattelemaan oman hyvinvoinnin tärkeyttä ja sen merkitystä hyvälle arjelle. Tuntuu, että välillä omat tarpeet tulee työnnettyä sivuun liiankin helposti, vaikka juuri niiden huomioimisen myötä jaksaisi olla parempi äiti ja työntekijä.


Arjen nallekarkit -osio keskittyy arjen järjestelemiseen, mm. priorisointiin, kotitöihin, turvaverkkoihin, rahaan, rutiineihin ja aikavarkaisiin. Myös tässä osiossa on paljon tuttua asiaa, jota on tullut pohdittua aiemminkin, mutta myös uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia helpompaan arkeen. Tästä osiosta konkreettisesti meille tuli jäädäkseen jaettu sähköinen kalenteri hälytyksineen ja liitutaulumuistilista eteiseen, kun tajusin että kaikkien menojen ja mukaan otettavien asioiden muistaminen on ollut pelkästään omalla vastuullani (ja kun unohdin ekaluokkalaisen retkieväät ja saappaat metsäretkipäivänä). Myös joitakin muita juttuja aion ottaa käyttöön, kunhan lapset vähän vielä varttuvat ja pystyvät ottamaan enemmän osaa kodinhoitoon.


Tasapaino-osio herätteli pohtimaan sopivaa balanssia työn ja muun elämän välillä, läsnäolon taitoa ja omia rajoja. Ainakin itse saatan syyllistyä liikaakin autopilotilla etenemiseen ja multitaskingiin hetkissä, jolloin voisi pysähtyäkin. Ja tällaisia hetkiä haluaisin erityisesti lapsilleni tarjota nykyistä enemmän. Innostuin ilmoittautumaan Mindfullness-kurssille, josko sekin kehittäisi tietoisen läsnäolon taitoa. Opin myös tunnistamaan uupumuksen merkkejä, joista liiankin moni sopi viime keväiseen olotilaani. 

Viimeiseen, kukoista töissä -osioon tutustuminen, vei sittenkin eniten aikaa. Löysin siitä paljon ajattelemisen aihetta erityisesti tällaiselle generalistialalta valmistuneelle, jolle esim. omien vahvuuksien tai ylipäätään oman osaamisen sanoittaminen voi olla vaikeaa.


Mitä jäi käteen? Montakin juttua, mutta ainakin seuraavat ajatelmat jäävät oman mielen päälle toivottavasti pidemmäksikin aikaa:
- ajatus rikastamisvaikutuksesta: hyvinvointi työssä tuo positiivista virtaa kotiin ja toisinpäin
- omaa arkea niin töissä kuin vapaa-ajalla voi johtaa haluamaansa suuntaan
- oma hyvinvointi on tärkeä pohja hyvälle arjelle töissä ja kotona
- arjessa tarvitaan myös itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan

Arvelen, että tulen palaamaan teokseen vielä monasti, ja suosittelen sitä kaikille vastaavassa elämäntilanteessa eläville, jotka tahtovat pyrkiä kohti parempaa arkea. Voisivatko kuormittavat ruuhkavuodet sittenkin olla huippuvuosia tai superaikaa? Voisin suositella kirjaa lämpimästi myös toisenlaisia ruuhkavuosia elävälle, esim. omista vanhemmistaan huolehtivalle työikäiselle. Kirja sopisi erinomaisesti myös lukupiirityöskentelyyn, johon onkin annettu ohjeita teoksen loppupuolella.


Lähde: Hannola, L., Isoniemi, J., Kalliomäki, J., Rautanen, L., Rönnholm, L., & Salmivalli, R. (2019). Ruuhkavuosiopas. Teos on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleeksi.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Sienessä

Kultainen aarre :)
Ihan paras sienireissu takana, koko perheen kera kissoja myöten. Ovat muuten hauskoja metsäkavereita, seuraavat kuin koirat, ja niiden keskinäistä hippaleikkiä on hauska katsella. Kaikille tuli hyvä mieli, ja seuraavana päivänä vatsat täyteen suppiskeitosta. Eipä muuta tällä kertaa, kuvat puhukoot puolestaan :)

Omalta tontilta hiukan metsään päin löytyy satumainen polku.

Kukas sieltä lammesta tuijottaa?

Ei haittaa, vaikka tassut vähän kastuu, kun jano yllättää kesken matkanteon.

Jo alkumatkasta lupaavannäköinen saalis!

Jänniä sieniä löytyi, ihan kaikki eivät päässeet koriin...






Pääasiassa löytyi suppiksia ja muutama kanttarelli, mutta myös yksi hyvännäköinen herkkutatti osui silmiin.

Kamera ei meinaa pysyä vauhdissa mukana!
Jokos sinä oot ehtinyt sienimetsälle? Mukavaa viikonalkua :)

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Kennosukat jämälangoista


Tässä taas yksi yritys hävittää Novita Nalle Taika-lankaa, tälle kertaa harmaalle pohjalle. Ohjeena oli Novitan Kumpula-villasukat. Tykkään tehdä kennoneuletta, ja hyvin se näytti toimivan sukissakin :) Pikkasen päänvaivaa tuotti tuo kennojen jatkaminen kantapään jälkeen, mutta lopulta sain senkin toimimaan halutusti. Ihan kivat, sirkusmaiset sukat näistä tuli. Aikaisemmin olen neulonut kennotekniikalla lapasia täällä ja täällä.



Sadetta riittää näin sunnuntaina... Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

lauantai 7. syyskuuta 2019

Sunnuntain ReadHour ja mitä meillä luetaan

A reader lives a thousand lives before he dies. A man who doesn't read lives only one. (George RR Martin)
Lempikirjani lapsena: tarina Juliasta ja ärsyttävästä pikkuveljestä Jonnista, joka kuitenkin on lopulta tosi rakas. Kerrottakoon, että pikkuveljeni on saanut nimensä juurikin tästä kirjasta :)
Tänä sunnuntaina 8.9. vietetään valtakunnallista Read Hour -lukutapahtumaa, jossa suomalaiset haastetaan lukemaan tunnin ajaksi klo 19 alkaen. Meillä luetaan aika paljon: jos jossain olemme kasvatuksessa onnistuneet, niin ainakin herättämään kiinnostuksen kirjoihin ja lukemiseen. Kirjastossa käydään vähintään kerran kuussa ja iltasatu (yksi tai useita) kuuluu jokapäiväisiin rutiineihin. Kolmevuotiaan kanssa luetaan vielä paljon kuvakirjoja, kuten Aino- ja Tomppa-kirjoja, Tammen kultaisia kirjoja tai muita lyhyempiä satuja. Toisinaan tilaan lähikirjastoomme oman lapsuuden ihania kirjamuistoja, esim. Camilla Mickwitzin Jasoneita ja Emilia-sarjaa. Välillä roolit saattavat vaihtua toisinpäinkin, esim. sadun kolmesta karhusta tyttö osaa kertoa minulle hienosti kuvien perusteella.

Upea kuvitus viihdyttää myös Emilia-kirjoissa. Emilia ja kaksoset kertoo siitä, miten tärkeää on pitää huolta vesistöistä. Ajankohtainen aihe, edelleen.
Pikkiriikki-kirjoissa rikotaan perinteistä tytön roolia: prinsessa metkuilee ja tuhmuroi apunaan taikakoira Makkara. Näiden kirjojen kieli viehättää aikuistakin.
Eskarin ja ekaluokkalaisen kanssa voi lukea jo pidempiä tarinoita, joita jatketaan useana iltana. Esim. Muumi-tarinat, Risto Räppääjät, Fedja-setä, Urpo ja Turpo sekä Prinsessa Pikkiriikki ovat tällaisia. Toki pojatkin vielä viehättyvät kuvakirjoista, esim. Tatu ja Patu -sarjan monista hauskoista tarinoista. Esikoisen kanssa luimme keväällä myös ensimmäisen kuvitetun Harry Potterin, joka kuitenkin pikkuveljelle oli paikoitellen vähän turhan jännittävä. Löysin myös lapsuuteni Satuaarteet-sarjan, jota aina silloin tällöin luen pojille. Vanhat sadut ovat kuitenkin aina välillä yllättäneet raakuudellaan, kun päät katkeavat ja joku joutuu hirttonarun jatkoksi. Täytyisikin vähän itse etukäteen silmäillä tarinoita ennen kuin niitä lähtee lapsille lukemaan. 

Fedja-setä on klassikko! Ensimmäinen osa, Fedja-setä, kissa ja koira, on yliveto, samoin Fedja-sedän talvi hauskuutti meitä, mutta sarjan muut osat eivät ole yltäneet ihan samalle tasolle. Kissa Matroskin on suosikki-hahmoni, kuinkas ollakaan :)

Jim Kayn kiehtovasti kuvittamien Pottereiden myötä minäkin olen vihdoin menettänyt Harry Potter -neitsyyteni. 
Omaan jokailtaiseen "read half an hour" lukuhetkeen mahtuu vuorotellen jännittäviä dekkareita ja vähän kevyempää chick litiä, kuten Sophie Kinsellaa.

Keplerit ovat takuuhyviä pohjoismaisia dekkareita, jotka pitävät otteessaan loppuun saakka!

Mitäs siellä tällä hetkellä luetaan? Hyvää ja lukurikasta viikonloppua!

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Viikonlopun kuulumisia



Taas on saatu nauttia lämpöisesti viikonlopusta, ehkä viimeisiä kertoja tänä kesänä kun kalenterikin jo käännettiin syksyyn. Tämä viikonloppu on ollut täynnä leppoisaa puuhastelua sisällä ja ulkona. Pihan nurkkaan ripoteltu niittykukkaseos on vielä nättinä, vaikka osa kesäkukista alkaakin jo lakastua. Sunnuntain kruunasi kasvislasagne, joka yllätti herkullisuudellaan koko jengin. Laitoin valkokastikkeen joukkoon reilusti cheddar-raastetta ja tomaattikastike on ryyditetty kevyesti paistetulla porkkana- ja kesäkurpitsaraasteella, sipulilla ja valkosipulilla sekä herkkusieniviipaleilla, kerrosten välissä vielä murenneltua fetaa. Ja jälkkäriksi tyttären kanssa leivottua omppupiirakkaa, nams! Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon ja syksyyn <3




Syystuulia päin, iloa tulevaan viikkoon!