tiistai 1. syyskuuta 2015

Tärkeitä wanhoja aarteita, osa 1

Tällä viikolla Pienen Linnun makrotex-haasteessa kuvataan tärkeitä asioita. Tähän olisi voinut kuvailla vaikka mitä, mutta valitsin tällä kertaa tavarat. Vaikka koitankin olla liikaa kiintymättä tavaroihin, ovat nämä kuvissa näkyvät, huostaani lahjoitetut vanhat tavarat minulle siinä määrin tärkeitä, etten voisi kuvitella myyväni tai heittäväni niitä koskaan pois, vaan toivon niiden säilyvän perheessäni tai suvussa pitkään. Näissä kuvissa näkyvät kehto ja ankkakeinu ovat alkujaan ihan käyttöesineitä, mutta meidän kodissamme ne ovat päässeet osaksi lastenhuoneen sisustusta, ehkä enemmänkin koristeina, vaikka joskus pojat kehdossa tai keinussa keikkuvatkin. Kehto oli tosin esikoisen synnyttyä jonkin aikaa ihan vauvan lepopaikkanakin alakerrassa, mutta koska se oli omalla selälle liian epäergonominen ja raskas liikuteltava (sekä liian houkutteleva nukkumapaikka kissalle), päätettiin se siirtää yläkertaan. Mukava ajatus kuitenkin, että Tähtisilmä on jonkin aikaa loikoillut samassa kehdossa kuin isoisänsäkin. Ankkakeinu on saatu miehen perheen puolelta, ja silläkin on ikää varmaan satakunta vuotta. Onko sinulla jotain vastaavia perintökalleuksia, joita vaalit?

Vanha vaku on täytetty tyynyillä...
...ja kyydissä keikkuu myös pari vuotta sitten tildaamani nalleperhe.
Ankkakeinussa näkyvät elämän jäljet...
...mutta ne tekevät siitä sympaattisen.
Muiden tärkeisiin asioihin voit tutustua täällä.

22 kommenttia:

  1. Tärkeitä aarteita menneisyydestä, näissä on tunnetta ja tunnelmaa!

    VastaaPoista
  2. Perintökalleuksia ei saakaan heittää pois. Nuo ovat ihania.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana tuo ankkakeinu. Kauniita aarteita.

    VastaaPoista
  4. Oi oi! Vitsi miten hieno ankkakeinu! Ja ihana kehto. Minäkin huolisin molemmat. Kauniita kuvia, tuo kettutyyny tuo upean vastavärin siniseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Kettutyyny on mammani neuloma joululahja esikoisellemme muutaman vuoden takaa.

      Poista
  5. Ihania, tärkeitä esineitä. Nuo ankat ovat vielä niin söpöjäkin!
    Minäkin pidän kuvien kauniista värimaailmasta, sinistä ja lämmintä ruskeaa.
    Ja lupiinifanina pidän tietysti profiilikuvastasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Sara! Lupiineista tykkään minäkin, kukat ovat komeita ja lehdet kerävät sateella ihanasti kastehelmiä.

      Poista
  6. Kehdot ovat kauniita, mutta täyspuisina ihan mahdottoman painavia. Nuo tildanallet ovat kyllä saaneet ihanan lepopaikan!

    Minulla on enimmäkseen vanhempieni ja isovanhempieni huonekaluja, ne kestävät ja niistä en luovu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ovathan nuo vanhan ajan huonekalut vähän eri maata kuin ikean mööpelit ;)

      Poista
  7. Oi upeita esineitä, noista ei saakaan luopua...<3

    VastaaPoista
  8. Kaunis ajan patinoima ankkakeinu.

    VastaaPoista
  9. meillä on samanlainen ankkakeinu, anoppini oli syntynyt 1920 ja hän on keinunut sillä on varmaankin hiukan tuotakin vanhempi ehkä, mutta ihana on t. krisse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaunis on minustakin, nimenomaan tuollaisena ajan patinoimana. Luulen että tälläkin keinulla on sellaiset sata vuotta ikää.

      Poista

Pienikin kommentti ilahduttaa!