lauantai 28. syyskuuta 2019

Ruuhkavuodet vai huippuvuodet? - Kirja-arvostelussa Ruuhkavuosiopas


Määritelmän mukaan ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin vastuullasi on itsesi lisäksi muita ihmisiä. Usein nämä sattuvat sellaiseen kohtaan elämässä, kun työurallakin on paljon tapahtumaa ja saavutettavaa. Erilaisten vastuiden ja vaatimusten paine eri elämänalueilla kasvaa, ja arki ruuhkautuu. Kuulostaako tutulta?

Nämä kriteerit täyttyvät ainakin omalla kohdallani, kun huollettavia löytyy kolme ikähaarukalla 3-7 vuotta ja työura on siinä vaiheessa, että sitä pitäisi aktiivisesti edistää ja tulosta synnyttää tasaiseen tahtiin. Kun tähän yhtälöön lisää vielä kodin töineen, harrastukset (omat ja lasten), parisuhteen (ai niin, sellainenkin on) ja sosiaalisen elämän (ai minkä?), ruuhkaa ja kiirettä syntyy väkisinkin. Jossain välissä pitäisi myös huolehtia itsestään, omasta fyysisestä ja henkisestäkin kunnosta. Viime keväänä koin jonkinnäköisen pohjakosketuksen, väsyin jatkuvaan suorittamiseen ja suoriutumiseen. Töissä jaksoin pinnistellä, mutta kotona sitten olinkin väsynyt ja kiroileva kiukkupussi, mikä vaan kasvatti itseinhon tunteita. Arjestamme tuntui kadonneen ilo. Huolestuin. Tajusin ettei näin voi jatkua enää kauan. Jotain oli tehtävä. Onneksi kesäloma tuli väliin ja tasasi vähän tilannetta.


Kuin tilauksesta sain nyt syksyllä käsiini Ruuhkavuosioppaan, joka on kuuden ruuhkavuosien keskellä elävän naisen kirjoittama. Teoksen alaotsikko "Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä" kuulosti omaan korvaan kyllä vähän liiankin imelältä, mutta jo viimeistään sisällysluettelon näkeminen tempaisi mukaansa. Kirja on jaettu viiteen osioon, joista ensimmäinen keskittyy itsetuntemukseen, toinen hyvinvointiin, kolmas arjen nallekarkkien järjestelyyn, neljäs tasapainon tavoitteluun ja viides töissä kukoistamiseen. Osioista löytyy myös monenlaisia tehtäviä ja harjoitteita, joiden avulla omaa itseä, arkea ja työtä voi tarkastella syvemmin.

Makealle persona meinasin heti hypätä nallekarkkeihin, mutta esipuheen luettuani peruutin takaisin itsetuntemus-osioon, joka muodostaa pohjan kaikelle ja on tekijöiden mukaan avain pysyvämpään muutokseen. Kyllähän minäkin sen tajuan, että suuri osa arjen vaatimuksista sekä niihin liittyvät riittämättömyyden tunteet ovat ihan itse aiheutettuja. Lisäksi omat tyhmät tapani ovat sellaisia, joista todennäköisesti kannattaisi pyrkiä eroon, kuten tapani velloa vanhoissa asioissa silloin kun olisi syytä kääntää jo katse tulevaan, etukäteen murehtiminen ja sen pohtiminen, mitä muut minusta tai tekemisistäni ajattelevat.

Hyvinvointiosiossa oli paljon tuttua ja itsestäänselvääkin, mutta vertauskuva "pue happinaamari ensin itsellesi" sai ajattelemaan oman hyvinvoinnin tärkeyttä ja sen merkitystä hyvälle arjelle. Tuntuu, että välillä omat tarpeet tulee työnnettyä sivuun liiankin helposti, vaikka juuri niiden huomioimisen myötä jaksaisi olla parempi äiti ja työntekijä.


Arjen nallekarkit -osio keskittyy arjen järjestelemiseen, mm. priorisointiin, kotitöihin, turvaverkkoihin, rahaan, rutiineihin ja aikavarkaisiin. Myös tässä osiossa on paljon tuttua asiaa, jota on tullut pohdittua aiemminkin, mutta myös uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia helpompaan arkeen. Tästä osiosta konkreettisesti meille tuli jäädäkseen jaettu sähköinen kalenteri hälytyksineen ja liitutaulumuistilista eteiseen, kun tajusin että kaikkien menojen ja mukaan otettavien asioiden muistaminen on ollut pelkästään omalla vastuullani (ja kun unohdin ekaluokkalaisen retkieväät ja saappaat metsäretkipäivänä). Myös joitakin muita juttuja aion ottaa käyttöön, kunhan lapset vähän vielä varttuvat ja pystyvät ottamaan enemmän osaa kodinhoitoon.


Tasapaino-osio herätteli pohtimaan sopivaa balanssia työn ja muun elämän välillä, läsnäolon taitoa ja omia rajoja. Ainakin itse saatan syyllistyä liikaakin autopilotilla etenemiseen ja multitaskingiin hetkissä, jolloin voisi pysähtyäkin. Ja tällaisia hetkiä haluaisin erityisesti lapsilleni tarjota nykyistä enemmän. Innostuin ilmoittautumaan Mindfullness-kurssille, josko sekin kehittäisi tietoisen läsnäolon taitoa. Opin myös tunnistamaan uupumuksen merkkejä, joista liiankin moni sopi viime keväiseen olotilaani. 

Viimeiseen, kukoista töissä -osioon tutustuminen, vei sittenkin eniten aikaa. Löysin siitä paljon ajattelemisen aihetta erityisesti tällaiselle generalistialalta valmistuneelle, jolle esim. omien vahvuuksien tai ylipäätään oman osaamisen sanoittaminen voi olla vaikeaa.


Mitä jäi käteen? Montakin juttua, mutta ainakin seuraavat ajatelmat jäävät oman mielen päälle toivottavasti pidemmäksikin aikaa:
- ajatus rikastamisvaikutuksesta: hyvinvointi työssä tuo positiivista virtaa kotiin ja toisinpäin
- omaa arkea niin töissä kuin vapaa-ajalla voi johtaa haluamaansa suuntaan
- oma hyvinvointi on tärkeä pohja hyvälle arjelle töissä ja kotona
- arjessa tarvitaan myös itsemyötätuntoa ja armollisuutta itseä kohtaan

Arvelen, että tulen palaamaan teokseen vielä monasti, ja suosittelen sitä kaikille vastaavassa elämäntilanteessa eläville, jotka tahtovat pyrkiä kohti parempaa arkea. Voisivatko kuormittavat ruuhkavuodet sittenkin olla huippuvuosia tai superaikaa? Voisin suositella kirjaa lämpimästi myös toisenlaisia ruuhkavuosia elävälle, esim. omista vanhemmistaan huolehtivalle työikäiselle. Kirja sopisi erinomaisesti myös lukupiirityöskentelyyn, johon onkin annettu ohjeita teoksen loppupuolella.


Lähde: Hannola, L., Isoniemi, J., Kalliomäki, J., Rautanen, L., Rönnholm, L., & Salmivalli, R. (2019). Ruuhkavuosiopas. Teos on saatu Tuuma-kustannukselta arvostelukappaleeksi.

12 kommenttia:

  1. Mahtavan rehellinen postaus tärkeästä asiasta!
    Ruuhkavuosia usein seuraa sellainen,eniten henkisiin voimiin kohdistuva kausi.Itsellä vaihdevuodet,lasten kotoa muutto,parisuhteen uudelleen päivittäminen,sairastelevat,vanhenevat vanhemmat jne,jne.😊
    Tämä ihmisen elo on yhtä haastetta.Mutta,juuri ne omat pienet hetket ja omaan hyvinvointiin satsaukset ovat todella tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, haasteita riittää joka ikäkaudelle. Itsekin mietin usein omia vanhempiani, jotka hoitavat iäkkäiden vanhempiensa asioita kokopäivätöidensä ohella ja haluaisivat usein nähdä lapsenlapsiaankin, joten kiirettä riittää. Äitini jää omaeläkkeelle jo ensi kesänä, sitä odotellessa :) Mutta joo, täytyisi silti osata nauttia niistä pienistä onnenhetkistä, joita kuitenkin riittää ruuhkavuosienkin keskellä.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen opus. Itsellä pahin on takana, mutta tunnistan tuon ajan ja tunnot. Itse asiassa tässä jokusena päivänä olen potenut jälkikäteen huonoa omaatuntoa, kun esikoiseni lapsuusaikana opiskelin kokoaikatyön ohessa ja monet metsäretket ja leipomiset jäivät tekemättä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nämä ovat vaikeita asioita... Valintoja täytyy tehdä ja riittämättömyyden tunteet ovat monilla vanhemmilla varmaan arkipäivää. Pitäisi kuitenkin olla myös armollinen itselleen.

      Poista
  3. Moi!

    Meillä ihan samat meiningit ja sitten viikonloppuna kaipaa vain rauhaa ja luontoa! ☀️🙏🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, minäkin olen alkanut arvostaa sellaisia viikonloppuja eniten, mihin ei ole suunniteltu mitään. Silloin saa parhaiten ladattua akkuja :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen kirja! Minä en tiedä, olenko elänyt ruuhkavuosia, mutta tuntui, että kiire oli aina ja olen myös suorittaja. Tosin onhan se kiire nytkin, vaikka eläkkeellä olen. Mukavia syksyisiä päiviä!!

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava kirja, kiitos esittelystä! Kuulostaa kyllä kovin tutulta, minulla on samanikäiset lapset ja töiden, perhe-elämän ja edes jonkinlaisen omankin ajan yhteensovittaminen on välillä haasteellista. Mukavaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varsinaista arjen palapeliähän tämä on tällä hetkellä :) Onneksi kiireen sekaan mahtuu myös ihania hetkiä. Hyvää lokakuuta sinullekin Tiiu!

      Poista
  6. Varmasti tutustumisen arvoinen kirja
    Kiitos esittelystä. Jaksamisia sinne.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti ilahduttaa!