Mitä tänään luettaisiin?

No miten olis vaikka Tatua ja Patua? Tämä valloittava kaksikko seikkailee useammassakin kirjassa, mutta viime aikoina meillä on luettu Tatun ja Patun Outoa unikirjaa, Tatu ja Patu etsivinä, Tapaus Puolittaja sekä Tatu ja Patu päiväkodissa. Outo unikirja on kirjoitettu tieteellisen hakuteoksen tyyliin, ja sisältää monta lyhyehköä erillistä lukua ja osiota unettomien öiden vianetsintäkaaviosta hyvän sängyn hankintaan. Useat näistä viihdyttävät myös aikuista, kuten Kysy, Prinsessa Ruusunen vastaa -palsta sekä Satu prinssistä joka ei saanut unta. Huomaa myös kansien sisäpuolelta löytyvä Maailman tylsin iltasatu Hopeahiuksesta ja kuudesta karhusta, joka lasten mielestä oli supertylsä, mutta omaan makuuni ihan hauska jahkailuineen ja turhanpäiväisine jaaritteluineen. Jännitystä kaipaava sen sijaan tarttuu dekkarimaiseen Tatu ja Patu etsivinä -kirjaan. Sopivan jännittävä ja mukaansatempaava tarina on täynnä kutkuttavan hauskoja dekkarikliseitä ja rikkaita kielikuvia: "Syöksähdin ovelle nopeammin kuin gepardi, jonka housut ovat tulessa". Päiväkotiin sijoittuva Tatu ja Patu taasen kertoo hauskasti monelle lapselle niin tutusta päiväkotiarjesta. Tämäkin kirja viihdyttää lukijoita vauvasta vaariin, ja yksityiskohtaiseen kuvitukseen on sisällytetty paljon myös aikuisille suunnattuja hauskoja intertekstuaalisia viittauksia. 

Hahah, tarkkasilmäinen lukija bongaa Juha Mieto Nestesaippuan ja monia muita hassuja juttuja Tatu ja Patu päiväkodissa -teoksesta (Aino Havukainen & Sami Toivonen, 2004).

Ihanan värikkäät ja kotoisasti kuvitetut Jason-kirjat pitävät meillä yllä suosiotaan edelleen. Nyt ollaan lueskeltu Jasonin kesää ja Vihaista Viiviä, joissa arjen pulmatilanteet ratkeavat mitä ihastuttavammilla tavoilla nokkelan ja sosiaalisen Jasonin toimesta. Camilla Mickwitzin teksti ja kuvat viehättävät kovasti minuakin. Tiesitkö, että hänen käsialaansa on myös Pikkukakkosen Varokaa heikkoja jäitä -animaatio?

Vähän vakavampaa luettavaa on tarjonnut tositarinoita hylätyistä kissoista kertova Kissatalon asukit. Kirjan yksitoista lukua kertovat jokainen tarinan kissasta, jonka elämän alku on ollut onneton, joka on tullut hylätyksi, mutta miten kaikki kuitenkin lopulta voi päättyä hyvin avuliaiden ja rakastavien ihmisten ansiosta. Tämän kirjan äärellä on käyty monia hyviä keskusteluja siitä, miten suuri vastuu lemmikin ottamiseen liittyy ja miten onnetonta hylätyksi tuleminen voi olla. 3- ja 5-vuotiaiden poikien mieleen oli erityisesti tarina sankarikissa-Jessestä, joka pelasti perheen tulipalolta ja oli niin taitava temppukissa, että pääsi jopa telkkariin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kissanomistajalle, sellaiseksi haluavalle sekä kaikille kissojenystäville <3

Tässä meiltä muutama kirjavinkki lapsille ja lapsenmielisille  - mitäs teillä luetaan?